Hannu Salmi – Wider Screen 4 / 1999

Elokuvan suhdetta menneisyyteen ja tulevaisuuteen on viime aikoina käsitelty varsin paljon, mutta huomio on kohdistunut ennen kaikkea niihin lajityyppeihin, joilla on eksplikoidusti "ajallinen" orientaatio. On kirjoitettu sekä historiallisen elokuvan tavasta kertoa menneisyydestä että tieteiselokuvan tavasta kuvata tulevaisuutta. Tarkoitukseni on tässä artikkelissa kääntää asetelma päinvastaiseksi ja kysyä: miten tieteisfiktio kuvaa menneisyyttä? Kaiken kaikkiaan nyt-hetkessä eläminen on jatkuvaa menneisyyden kokemusten ja tulevaisuuden odotuksen välistä vuoropuhelua. Käsitykset menneestä ja tulevasta eivät ole toisistaan riippumattomia: mistäpä muualta tieteiskirjailija tai elokuvaohjaaja etsisi ymmärrystä tulevaisuuden kuvaamiseksi ellei menneisyydestä. Historiasta tieteisfiktioiden tekijät usein noutavat myös kerronnallista ja kuvallista raaka-ainetta.

Käsittelen tässä artikkelissa klassisen tieteissarjan, Star Trekin, luonnetta historiasta kertovana fiktiona. Vaikka sarja syöksyykin ilmitasolla tulevaisuuteen, se usein törmää juuri menneisyyteen. Uutuuksia kohdatessaan sarjan päähenkilöt joutuvat vakuuttamaan toisilleen, että tutun näköinen ilmiö onkin vieras. Tätä tuttuuden ja vierauden outoa yhteenliittymistä kuvastaa sarjan keskeisen hahmon, herra Spockin legendaarinen repliikki: "It's life, Jim, but not as we know it!" Mutta silti – tuntemattomat maailmat pysyvät käsityskykymme rajoissa.

Keskityn jatkossa nimenomaan alkuperäiseen, kolmen tuotantokauden ajan valmistettuun Star Trek –sarjaan (1966–69). Saagaa ovat sittemmin jatkaneet Star Trek: The Next Generation (seitsemän tuotantokautta, 1987–94), Star Trek: Deep Space Nine (seitsemän tuotantokautta, 1993–99) ja Star Trek: Voyager (menossa kuudes tuotantokausi vuodesta 1995 lähtien). Näiden tv-sarjojen lisäksi fantasiaa on jatkettu teatterielokuvissa, joita on valmistunut tähän mennessä yhdeksän kappaletta vuodesta 1979 lähtien. (1)

Alkuperäistä Star Trek –sarjaa valmistettiin kaiken kaikkiaan 79 jaksoa. (Whitfield & Roddenberry 1968, s. 22). Tuottaja Gene Roddenberry kutsui sarjaansa nimellä "Wagon Train to the Stars". (2) Perusasetelma oli kuin suoraan lännenelokuvasta: preerialla vaeltavan karavaanin tilalla vain oli avaruusalus Enterprise. Star Trek sijoittuu etäiseen tulevaisuuteen, 2200-luvulle, jolloin valtioita ei enää ole ja maapallo on liittynyt useiden planeettojen muodostamaan liittoutumaan nimeltä United Federation of Planets. (3) Tästä huolimatta liittoutuman asialla liikkuvan Enterprisen miehistö on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta maapallolta. Vain herra Spock on alien, vulcanuslainen. Yhdistyneiden planeettojen sijasta Enterprisen miehistö muistuttaa enemmän Yhdistyneitä kansakuntia: mukaan ovat amerikkalaisten ohella päässeet aasialaiset (Sulu, luutnantti Radha), afrikkalaiset (tri M'Benga, luutnantti Uhura) ja eurooppalaiset (Chekov, DeSalle, Jaeger, geologi D'Amato).

Star Trekin tapahtumapaikkoja ovat avaruusalus Enterprise sekä vieras maailma, jonka kanssa aluksen väki tekee tuttavuutta. Jaksojen rakenne on toistuvasti samankaltainen. Ensin näemme prologin, jossa seikkailu käynnistyy: ongelma syntyy. Yleensä ensimmäinen kohtaus tapahtuu Enterprisen komentosillalla, josta avautuu näkymä avaruuteen: lähestytään uutta maailmaa, uutta seikkailua. Paikalla ovat sarjan keskeiset henkilö: kapteeni James T. Kirk (William Shatner), varakapteeni Spock (Leonard Nemoy), aluksen lääkäri tri McCoy (DeForest Kelley), konemestari Scott (James Doohan), luutnantti Sulu (George Takei) sekä aluksen radisti, luutnantti Uhura (Michelle Nichols). Tämän jälkeen seuraavat alkutekstit. Näemme tyhjän avaruuden, ja selostusaäni kertoo: "Space, the final frontier. These are the voyages of the starship Enterprise, its five year mission to explore strange, new worlds, to seek out new life and new civilizations, to boldly go where no man has gone before!" Selostuksen jatkuessa Enterprise syöksyy läpi avaruuden, ja ruutuun ilmestyy teksti "Star Trek". Seikkailu tulevaisuuteen – ja historiaan – alkaa.

Star Trek kertoo avaruusalus Enterprisen viisivuotisesta tehtävästä etsiä vieraita kulttuureja ja uusia elämänmuotoja. Kuten sanottu, tällä tutkimusmatkalla "toiseus" osoittautuu – paradoksaalisesti – usein tutuksi, maapallon historiasta ammennetuksi, joko inhimillisen kulttuurin konkreettiseksi jatkeeksi tai Enterprisen miehistön kokemusvarastosta elvytetyksi. Menneisyyden peittelemätön läsnäolo on kiinnostavaa, sillä sarja tuntuu suorastaan vihamieliseltä historiaa, varsinkin historiantutkijoita, kohtaan.

Jaksossa Space Seed esiintyy historioitsijahahmo, Marla McGivers (Madlyn Rhue). Korostetun maskuliinisessa tv-sarjassa naisia kuvattiin – ehkä luutnantti Uhuraa lukuun ottamatta – tunteitaan sokeasti seuraavina olentoina, jotka eivät kykene rationaaliseen päätöksentekoon. Historioitsijan heikkoutta on korostettu tekemällä hänestä nainen. Jaksossa Marla McGiversin kerrotaan kiinnostuneen historiasta vain siksi, että häntä kiehtoivat komeat miehet (kuten antiikin hallitsijat). Kun entinen diktaattori Khan Noonien Singh (Ricardo Montalban) aikoo vallata Enterprisen, hän saa petollisessa hankkeessaan varauksetonta tukea haihattelevalta historioitsijalta!

Tämän eksplisiittisen historiantutkimukseen liittyvän kommentin lisäksi Star Trekissa on toki paljon kiinnostavaa analysoitavaa. Vaikka historiantutkija saa kyytiä, historia on läsnä. Menneisyys ilmenee ainakin kolmessa eri merkityksessä: 1) historiana, joka ulottuu 1960-luvulta 2260-luvulle ja joka on siis Star Trekin henkilöille mennyttä mutta meille vielä tulevaa (esim. jaksossa Balance of Terror), 2) historiana, joka on yhteistä sarjan henkilöille ja katsojille (1960-luvun tilannetta edeltäviä aikakausia käsittelevät jaksot kuten A Piece of the Action) ja lopuksi 3) historiana, joka on sarjan hahmoille menneisyyttä mutta joka oli tv-sarjan aikalaiskatsojille nykypäivää (jaksot Tomorrow Is Yesterday ja Assignment: Earth).

Kuviteltu historia

Kun tieteisfiktion tapahtumat sijoitetaan tulevaisuuteen, kirjoittaja luo usein myös hypoteettisen kehityskulun, jonka tulosta kuvatun maailman kerrotaan olevan. Fiktion nykyhetkestä katsottuna myös tämä kehitys on tulevaisuutta – kuvatun tarinamaailman nykyisyyden ohella – mutta usein se ilmenee kertomuksessa vain fragmentteina, silloin kun viitataan tulevaisuuden maailman erilaisten asiaintilojen syntytaustaan tai vaikkapa henkilöiden biografiaan. Tällaista näkymätöntä tulevaisuutta on Star Trekin kohdalla sarjan valmistumisajankohdan (1960-luku) ja tarinamaailman nykyhetken (2260-luku) väliin oletettu kehitys. Tämä ajanjakso, jota voisi kutsua samanaikaisesti sekä historiaksi että tulevaisuudeksi, ilmenee usein välillisesti, vihjeinä, muistikuvina, tietokoneen antamina "historiallisina" tietoina. Tämän imaginäärisen historian aikana on luotu ne tekniset ratkaisut, joita me emme tunne mutta jotka ovat Enterprisen miehistölle itsestäänselvyys. Silloin syntyivät myös sarjan päähenkilöt, jotka lapsuus- ja nuoruusmuistoissaan tuon tuostakin palaavat menneeseen. Silloin saattoi niin ikään saada alkunsa joukko "historiallisiksi" merkittyjä ilmiöitä, maapallon elämän tai Yhdistyneiden Planeettojen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä tapahtumia, joita käytetään draaman raaka-aineina.

Tämän kuvitellun historian analysointi on hankalaa, koska viittaukset jäävät usein lakonisiksi. Toinen hankaluus on, että 1960-luvun ja 2260-luvun välistä historiaa on rakennettu myös alkuperäisen Star Trek –sarjan jälkeisissä sarjoissa ja elokuvissa. Star Trek on kasvanut rajojensa yli tarinamaailmaksi, jonka tapahtumista kirjoitetaan omia historiallisia esityksiään ja jonka kronologiaan uudet käsikirjoittajat jatkuvasti lisäävät mehukkaita yksityiskohtia. (Okuda & Okuda 1993) Esimerkiksi Star Trek: The Next Generation –sarjan jaksossa The Big Goodbye todettiin ohimennen, että Joe DiMaggion baseball-ennätykset onnistuttiin lyömään vasta vuonna 2026, jolloin asialla oli London Kings –joukkueen pelaaja Buck Bokai. Tämän hetken Star Trek –jaksoilla on takanaan jo pitkä fiktiivinen menneisyys, imaginäärinen historia, joka on kumuloitunut vuosikymmenien mittaisen tarinankerronnan tuloksena. Tässä tilanteessa on vaikea asettua 1960-luvun katsojien horisonttiin ja analysoida, millaisena kuvitteellinen historia näyttäytyi aikalaisille niiden vihjeiden perusteella, joita alkuperäinen tv-sarja antoi.

Kuvitellun historian merkittävin poliittinen konflikti oli ns. eugeniikkasota, joka käytiin vuosina 1992–96. Alunperin 16. helmikuuta 1967 lähetetyssä, Gene L. Coonin ja Carey Wilberin käsikirjoittamassa jaksossa Space Seed viitataan 1990-luvulla katastrofiin päättyneeseen geenimanipulaatioon. Rodunjalostuksen tuloksena saatiin aikaan supermiehiä, jotka kuvittelivat voivansa hallita ihmiskuntaa yli-inhimillisillä voimillaan. Yksi tärkeimmistä supermiehistä oli – jo aiemmin mainittu – Khan Noonien Singh, joka alisti valtaansa neljäsosan maapallosta. Tästä inspiroituneena myös muut yli-ihmiset nousivat vuosia kestäneeseen taisteluun, jonka kuluessa kokonaisia kansoja hävisi maapallolta. Vuonna 1996 kapinalliset kukistettiin, mutta viekas Khan onnistui pakenemaan avaruuteen – josta sitten Enterprise hänet syväjäädytettynä löysi vuonna 2267. (4)

Kaikesta päätellen Khan oli vaikutusvaltainen hallitsija, mutta Lee Erwinin käsikirjoittamassa jaksossa Whom Gods Destroy (lähetyspäivä 13.12.1968) (5) häntä ei lueta ihmiskunnan suurten diktaattorien joukkoon. Näitä olivat jakson mukaan "Aleksanteri Suuri, Napoleon, Hitler, Lee Kuan ja Krotus". Oliko 2260-luvun historiankirjoitus kanonisoinut Hitlerin mutta ei Khania? Joka tapauksessa jaksossa yhdistetään kiinnostavasti todellista ja kuviteltua historiaa, mikä varmasti on ollut yksi strategia uskottavan tulevaisuuden luomisessa.

Eugeniikkasotien jälkeen ihmiskunnan historia oli ilmeisesti varsin rauhallista, koska se ei ole jättänyt jälkeään kuvitteellisiin historiankirjoihin. Tuhoisa kansainvälinen konflikti tapahtui vasta 2070-luvulla, jolloin puhjenneessa kolmannessa maailmansodassa kuoli lähes 37 miljoonaa ihmistä. Sarjan jaksoista ei ilmene, milloin sota alkoi, mutta sen kerrotaan päättyneen vuonna 2079. (Okuda, Okuda & Mirek 1994, s. 386) Tämän jälkeen maan ihmiset siirtyivät kosmiseen aikaan ja tulevat konfliktit koettiin lähinnä avaruuden muiden sivilisaatioiden kanssa. Näistä ensimmäinen oli maapallon sota Romulus ja Remus -planeettojen muodostamaa Romulan tähtivaltakuntaa (Romulan Star Empire) vastaan 2160-luvulla. Kahakan tuloksena perustettiin puolueeton vyöhyke, niin kuin 15. joulukuuta 1966 lähetetyssä jaksossa Balance of Terror kerrotaan. Jaksossa "kauhun tasapaino" järkkyy ja Enterprise joutuu keskellä kosmisen kylmän sodan konfliktia. Itse asiassa juuri kosminen selkkaus johti Yhdistyneiden Planeettojen syntymään vuonna 2161.

Kaiken kaikkiaan Star Trek –sarjan kuviteltu historia on joko poliittista tai henkilökohtaista. Sotien ja kosmisten taistelujen lisäksi kerrotaan intiimejä yksityiskohtia, Kirkin muistelmia opiskeluajoistaan sotilasakatemiassa tai Spockin tarinoita Vulcanus-planeetalta. Jaksossa Shore Leave, jonka käsikirjoitti Theodore Sturgeon ja joka televisioitiin heti Balance of Terror –jakson jälkeen 29. joulukuuta 1966, Enterprise saapuu planeetalle, joka realisoi tulijoiden muistoja: kapteeni Kirk kohtaa sekä entisen rakastettunsa että opiskeluaikansa kilpakumppanin. Muistojen lisäksi planeetta toteuttaa toiveita ja pelkoja, joilla ei ole kiinnekohtaa henkilöiden menneisyyteen.

Poliitiikka ja muistot kertovat Star Trekin historiakäsityksestä olennaisimman: muistot ovat henkilökohtaista menneisyyttä, elämänhistoriaa, mutta Varsinainen Historia kuvataan käytännössä pelkiksi sotien ja kriisien sarjaksi. Luonnehtiessaan 1960-luvun ja 2260-luvun välistä kehitystä alkuperäinen Star Trek ei – filosofisuudestaan huolimatta – viittaa yhteiskunnallisiin tai kulttuurisiin tekijöihin. Edes teknologia ei saa kovin vahvaa sijaa, vaikka sarja selvästi edellyttää merkittävää muutosta. Ainoa selkeästi paikannettu teknologinen harppaus on valonnopeuden ylittämiseen liittyvän innovaation kehittäminen vuonna 2061. (Okuda, Okuda & Mirek 1994, s. 386) Zefram Cochranen "vallankumouksellisesta" keksinnöstä kerrottiin Gene L. Coonin kynäilemässä jaksossa Metamorphosis (10. marraskuuta 1967).

Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen aineiston puuttuminen kuvitellusta historiasta on kiinnostavaa jo pelkästään siksi, että Star Trek usein viittaa 1960-lukua edeltäneeseen aikaan juuri kulttuurisessa mielessä. Ehkä tekijöiden on ollut helpompi politisoida tulevaisuus kuin menneisyys, jonka käsittely on arkaluontoisempaa kuin kaukaisen, epämääräisen tulevaisuuden fantasiointi (sillä kaukaiselta Star Trekin maailma 1960-luvulla varmasti näytti). Toisaalta imaginäärisen historian näkeminen poliittisena saattaisi kertoa myös jotakin yleisempää tavastamme ymmärtää tulevaisuus, tai tulevaisuuden spekulointi.

Ehkä tekijät ovat ajatelleet, ettei se kehityskulku, joka johti 2260-luvun tilanteeseen voinut olla muuta kuin poliittinen. Ehkä juuri politiikan nähtiin muuttavan rakenteita siinä määrin, että muutokset tuntuivat mahdolliselta. Kenties olisi ollut epäuskottavan tuntuista kuvata tulevaisuuden ihmiset sisäisesti erilaisina, henkisesti muuttuneina. Uskottavammalta tuntui esittää tulevaisuus poliittisena, kriisien ja konfliktien, sopimusten ja sotien sarjana. Arvattavaksi jää, kertooko Star Trek vielä jotakin yleisempää suhteestamme tulevaisuuteen: skenarioidaanko tulevaa yhä pikemminkin politiikan ja rakenteiden kuin kulttuurin ja tunteiden näkökulmasta.

"It's history, Jim, but not as we know it"

Kuvitteellisen tulevaisuushistorian lisäksi Star Trek käsittelee runsaasti myös sellaista menneisyyttä, jonka katsojatkin tunnistavat historiakseen. Enterprisen miehistö kohtaa sivilisaatioita, jotka muistuttavat maapallon menneisyyttä, ovat suoranaista jatketta maan kulttuureille tai ovat ulkoavaruuden asukkaiden tietoisesti luomia lumetodellisuuksia, tavoitteena puhutella tai testata Enterprisen väkeä tutuilla elementeillä. Tietysti myös nämä "historiat" ovat kuvitteellisia, mutta niillä on useimmiten referenssi katsojien omassa historiallisessa tietoisuudessa.

Jaksossa Shore Leave on kyse muistoina tai hallusinaatioina syntyvistä historiallisista kokemuksista. Henkilökohtaisten elämysten lisäksi planeetan asukkaat ammentavat tulijoiden mielestä historiallisia fantasioita, ennen kaikkea henkilöitä: samurain, keskiaikaisen ritarin, Don Juanin, jopa Liisa Ihmemaassa –tarinan kiireisen jäniksen. Hallusinaatioiden tehtävänä ei kuitenkaan ole pelotella tulijoita vaan tarjota heille virkistystä pitkän avaruusmatkan aikana. Vaarallisempaan illuusiomaailmaan törmätään jaksossa Spectre of the Gun (25.10.1968), jossa James T. Kirk miehistöineen joutuu vuoteen 1881, keskelle Wyatt Earpin ja Clantonin klaanin O.K. Corralissa käymää taistelua. Melkotialaiset haluavat surmata Kirkin ja etsivät kapteenin omasta historiallisesta muistista sellaisen ympäristön, jossa tuho voisi tapahtua.

Ulkoavaruuden asukkaat käyttävät Enterprisen miehistön historiallista kokemusvarastoa myös tieteellisiin kokeisiin. Jaksossa The Savage Curtain (7.3.1969), jonka käsikirjoituksen tuottaja Roddenberry itse kirjoitti yhdessä Arthur Heinemannin kanssa, Excalbia-planeetan asukkaat tutkivat ihmisen käsityksiä hyvästä ja pahasta. Tätä tarkoitusta varten he luovat replikan, joka muistuttaa hämmästyttävästi "maan ihmisten" suuresti arvostamaa Abraham Lincolnia. Tietenkin Lincoln – aivan kuten O.K. Corralin taistelu – puhuttelee ensisijaisen katsojakunnan, amerikkalaisen tv-yleisön, kansallista muistia.

Kokeesta on kysymys myös jaksossa Patterns of Force (16.2.1968), jossa Ekos-planeetan sosiologit ovat päättäneet tutkia maapallolla muinoin vaikuttaneiden natsien hallintoa. Tutkimus on ryöstäytynyt ekoslaisten käsistä ja natsit ovat siepanneet vallan. Hieman samantapainen tilanne on jaksossa A Piece of the Action (12.1.1968), jossa väkivaltainen hallinto on syntynyt maapallon vaikutuksesta, mutta tällä kertaa kyse on vahingosta. Maapallolta saapunut avaruusalus USS Horizon on unohtanut Sigma lotia II –planeetalle New Yorkissa vuonna 1992 painetun kirjan Chicago Mobs of the Twenties. Planeetan asukkaat ovat tehneet kirjasta raamattunsa ja elävät Chicagon gangstereiden tyyliin!

1960-luvun lopulla käytiin julkisuudessa paljon keskustelua maapallon ulkopuolisen elämän mahdollisuudesta. Hurjimmissa kuvauksissa maapallon nähtiin olevan jatkuvan kosmisen tarkkailun alaisena. Tällainen näkemys käy ilmi myös Star Trekissa: ulkoavaruuden asukkaat tuntuvat olevan erittäin hyvin perillä aurinkokuntamme tapahtumista. Ei ihme, että Enterprisen väki tapaa myös kiihkeitä maapallon kulttuurin harrastajia. Jaksossa The Squire of Gothus (12.1.1967) Kirk miehistöineen joutuu tuntemattoman elämänmuodon vangiksi. Humanoidi esittäytyy nimellä Trelane (William Campbell) ja kertoo olevansa ennen kaikkea rokokoo-kulttuurin ja Napoleon Bonaparten ihailija. Todellisuudessa Trelane on vain lapsi, ruumiittoman elämänmuodon edustaja, joka on luonut Gothus-planeetan leikkikentäkseen.

Toisinaan Star Trek väittää, että maapallon historian ja ulkoavaruuden sivilisaatioiden väliltä löytyy konkreettisia yhteyksiä. Itse asiassa tällaisia kontakteja korostettiin myös aikakauden populaarissa kirjallisuudessa. Erich von Däniken kirjoitti vuonna 1966 kirjassaan Vieraita avaruudesta (Erinnerungen an die Zukunft, suom. 1968), että koko ihmiskunnan historia on täynnä todisteita tällaisesta kosmisesta kohtaamisesta: menneisyyden ihmiset palvoivat humanoideja jumalinaan. (6) Jaksossa Who Mourns for Adonis? (22.9.1967) nähdään olento, joka väittää olevansa antiikin kreikkalaisten muinoin palvoma Apollo. Jo antiikin kulttuurissa kosminen yhteys siis oli, vaikkei se maan asukkaille koskaan valjennutkaan. Vielä pitemmälle menee jakso Wolf in the Fold (22.12.1967), jossa konemestari Scottya epäillään kolmesta raa'asta murhasta – kunnes syylliseksi paljastuu itse Viiltäjä-Jack! Vastaus on yksinkertainen: Lontoon East Endissä 1800-luvun lopulla riehunut tappaja ei ollutkaan tavallinen kuolevainen vaan ilkeämielinen energiaolento, johon saattoi törmätä vielä 2260-luvullakin, avaruudessa.

Apollo-jumalan lisäksi Enterprisen miehistö löytää avaruudesta kaksi antiikin kulttuurin perillistä: nämä eivät ole kosmisen elämänmuodon edustajia vaan konkreettisesti muinaisen Kreikan ja Rooman jälkeläisiä, jotka ovat päätyneet avaruuteen ja jatkaneet siellä elämäänsä senkin jälkeen, kun antiikin kulttuuri maapallolla jo lakkasi olemasta. Jaksossa Bread and Circuses (15.3.1968) Kirk, Spock ja McCoy joutuvat vangeiksi planeetalle, jota muinaiset roomalaiset hallitsevat. Jaksossa Plato's Stepchildren (22.11.1968) sama kolmikko kohtaa Platonin oppien mukaan elävän yhteisön, joka on kehittänyt henkiset voimansa pelottavaksi aseeksi. Yhteisö kutsuu itseään tasavallaksi, mutta sen johtaja Parmenides (Liam Sullivan) on käytännössä tyranni. "Filosofien" telekineettiset voimat raivoavat ilman minkäänlaista harkintaa, mikä saa Kirkin toteamaan: "Kontrolloimaton valta muuttaa pyhimyksetkin villi-ihmisiksi."

Historiaa käytetään Star Trekissa usein nimenomaan poliittisten ja yhteiskunnallisten kysymysten pohtimisen välineenä: Yhdistyneiden Planeettojen alueella vallitsee demokratia, kun taas tyrannian ja diktatuurin ajat todetaan usein historiaan jääneiksi ("Aleksanteri Suuri, Napoleon, Hitler..."). Matkallaan avaruudessa Enterprise kohtaa muistumia maapallon synkästä menneisyydestä, natsien totalitarismin, gangsterien mielivallan, Platonin jälkeläisten tyrannian. Vaikka julma historia onkin ohitettu, yhteiskunta näyttää olevan koko ajan vaarassa suistua väärille raiteille. Jaksossa Whom Gods Destroy mielenvikainen Garth janoaa koko universumin valtiutta. Viime hetkellä Kirk, demokratian puolustajana, onnistuu estämään Garthin pyrkimykset. Vaikka Enterprisella on "tieteellinen" tehtävä etsiä uusia elämänmuotoja ja kulttuureja, sen tehtävä on myös sivistyksellinen (ja kätketysti poliittinen). Ideologialtaan sarja muistuttaa klassista lännenfiktiota, jossa rajaseutu on todellisen kansallisen identiteetin syntysija ja jossa villeys muuttuu jatkuvasti sivistykseksi, erämaa puutarhaksi. Tämän poliittisen mission näkökulmasta on ymmärrettävää, että Enterprisen miehistö joutuu kohtaamaan historian: menneisyys muistuttaa tehtävän tärkeydestä. Muistutukset voivat olla totalitaarisen hallinnon jäännöksiä tai viittauksia demokratian kansallisiin, amerikkalaisiin juuriin.

Enterprisen tehtävän toteutumisen esteenä on usein myös unohduksen vaara, muistin pettäminen. Muutamissa jaksoissa kommentoidaan kiinnostavasti länsimaisen historian kannalta tärkeää paratiisimyyttiä. (7) Jaksossa Paradise Syndrome Enterprise saapuu maata muistuttavalle planeetalle, josta Amerikan intiaanit ovat löytäneet turvapaikan. Planeetta, jota valkoinen mies ei ole tärvellyt, muistuttaa paratiisia. Kapteeni Kirk menettää muistinsa ja rakastuu; samalla hän unohtaa tehtävänsä. Samoin käy jaksossa This Side of Paradise: Omikron Ceti 3 –planeetan asukkaat elävät onnen ja harmonian tilassa, ilman aseita. Onni on kuitenkin illuusio, vailla muistoja, vailla toiveita paremmasta. Sen ovat luoneet planeetalle saapuneet itiökasvit, joiden valtaan lopulta myös kaikki Enterprisen matkustajat joutuvat, Kirkiä lukuun ottamatta.

Onnen saavutettuaan ei tarvitse enää pyrkiä eteenpäin. Lopulta Kirk onnistuu kääntämään tilanteen edukseen, jolloin itiöiden ja ihmisten symbioosi purkautuu. Planeetan johtaja Sandoval toteaa tyrmistyneenä: "Emme ole tehneet mitään. Ei saavutuksia. Ei edistystä. Kolme vuotta on valunut hukkaan. Meidän piti tehdä tästä planeetasta puutarha." Spock ehti jo vakuuttua siitä, että uusi maailma oli Eedenin puutarha, mutta Kirk toteaa kaiken olevan vain harhaa: "Ilman pyrkimyksiä olla enemmän kuin mitä on, ihminen taantuu." Jakson loppukohtauksessa Kirk kiteyttää: "Ehkä meitä ei ole tarkoitettu paratiisiin. Ehkä on tarkoitus, että meidän on kamppailtava, kiivettävä kynnet verissä aina ylöspäin. Emme ehkä voi käyskennellä luutun sävelten mukaan. Meidän on marssittava rummun tahdissa." (8)

Tämä vahvaan edistysuskoon nojautuva filosofia luonnehtii Star Trekin historiallisia ekskursioita: menneisyys on usein harhapoluille johtava illuusio tai varoittava esimerkki siitä, miten edistysuskon pettäessä voisi käydä. Vaikka historian käsittelyä voisikin kutsua poliittiseksi tai ideologiseksi, 1960-lukua edeltävään menneisyyteen viittaavat kohdat ovat silti luonteeltaan kulttuurisempia kuin 1960-luvun ja 2260-luvun väliin sijoitettu kuvitteellinen historia. Sarjassa siteerataan Shakespearen ja Miltonin säkeitä, tutustutaan antiikin Kreikan ja Rooman kulttuuriin, nähdään ritareita ja rokokookalusteita, koetaan kansallisen historian avainhetkiä. Silmiinpistävää on historian epookkiluonne: menneisyys on visuaalista, vaatteita, lavasteita ja esineitä. Useimmiten kuvattu aikakausi on peräisin 1900-luvua edeltävältä ajalta. Gangsterismia ja natsismia lukuun ottamatta 1900-luvulta ei ole nostettu esiin varoittavia esimerkkejä: ehkä sarjan tekijät ovat halunneet minimoida menneisyysviitteiden mahdolliset sivumerkitykset ja vedota kouluhistorian tuntemukseen. Silloin poliittisuuskin on säilynyt yleisellä, abstraktilla tasolla.

Enterprise kohtaa Apollon

Kolmas Star Trekissa näyttäytyvä historiallisuuden merkitys liittyy epäilemättä sarjan syntyajankohtaan: myös katsojien nykyisyys esiintyy sarjassa historiana, jonne voidaan palata tai johon voidaan törmätä avaruuden loputtomilla lakeuksilla. Nykykatsoja löytää sarjasta paljonkin "60-lukulaisuuksia", aina pukeutumisesta poliittisiin käsityksiin asti. Aivan epäilemättä sarjan 2260-luku on henkisesti ja aatteellisesti vain etäännytettyä 1960-lukua. Loppujen lopuksi aikalaisten nyt-hetken eksplisiittistä korostamista on kuitenkin vähän. Ehkä tekijät eivät ole halunneet muistuttaa katsojia ympäröivästä arkitodellisuudesta. Vaikka jaksoja on kaiken kaikkiaan tehty 79, vain kahdessa viitataan suoraan 1960-luvun Yhdysvaltoihin. Nämä jaksot ovat Tomorrow is Yesterday (26.1.1967) ja Assignment Earth (29.3.1968).

Assignment Earth suunniteltiin alunperin uuden sarjan pilottijaksoksi. Enterprise matkustaa ajassa vuoteen 1968, jossa Kirk ja Spock auttavat Gary Seven –nimistä henkilöä ydinkatastrofin välttämisessä. Tulevassa TV-sarjassa, jota ei koskaan toteutettu, Gary Seven olisi taistellut maapallolle tunkeutuvia omegalaisia vastaan. Ilmeisesti konsepti ydinkatastrofin ja invaasion sijoittamisesta nyt-hetkeen ei kuitenkaan miellyttänyt tuottajia ja yleisöä. Oliko idea liian pessimistinen tilanteessa, jolloin Yhdysvalloissa elettiin optimistisen avaruusajattelun aikaa?

Tomorrow Is Yesterday on kiinnostava jakso jo pelkästään nimensä vuoksi: perusajatus siitä, että "huominen on eilinen" tuntuu kuvastavan Star Trekin näkemystä menneen ja tulevan suhteesta. Jos Reinhart Koselleck on kirjassaan Vergangene Zukunft puhunut menneisyyden ja tulevaisuuden sidoksista, (Koselleck 1985) sama ajatus näyttää olleen jo Star Trekin käsikirjoittajilla. Tomorrow Is Yesterday käsittelee aikamatkailua, teemaa, jonka yhteydessä tieteiskirjailijat ovat usein joutuneet pohtimaan menneen ja tulevan välistä suhdetta: millaisissa olosuhteissa tulevaisuudesta menneisyyteen matkustaja muuttaa kohtalokkaasti historiaa ja siten tulevaisuutta? Aikamatkailun tutkimus voisi ylipäätään kertoa kiinnostavaa tietoa populaarikulttuurin tavasta rakentaa kuvitteellisia menneisyyksiään ja tulevaisuuksiaan.

Tomorrow Is Yesterday –jaksossa Enterprise päätyy vahingossa ajassa taaksepäin ja sattumalta keskelle Yhdysvaltain Apollo-avaruusohjelmaa. Ilmavoimien kone näkee Enterprisen ufona, tunnistamattomana lentävänä esineenä. Kirk joutuu sieppaamaan lentäjän alukseensa, mutta voiko pilotti John Christopherin palauttaa ilman dramaattisia seurauksia? Sarjassa ei anneta tarkkaa ajoitusta, mutta radiolähetyksessä kerrotaan ensimmäisen miehitetyn lennon kuuhun lähtevän "ensi keskiviikkona". Oikeastaan jakso sijoittuu siis katsojien välittömään lähitulevaisuuteen: Tomorrow Is Yesterday sai kantaesityksensä tammikuussa 1967, jolloin ensimmäinen miehitetty kuulento oli jo sijoitettu vuoteen 1969.

Star Trek –sarjan alkuperäisinä lähetysvuosina 1966–69 Yhdysvalloissa elettiin voimakkaan avaruusmatkailuhuuman pauloissa. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta sarjan suosioon. Tomorrow Is Yesterday –jaksossa nykyhetken Apollo-ohjelma tunkeutui hetkeksi jopa fiktion puolelle. Itse asiassa juuri 1960-luvun lopulla vallitsi kiihkeä teknologinen edistysusko, jossa toden ja epätoden raja välillä hämärtyi. Apollo ja Enterprise eivät kohdanneet vain tv-ruudussa vaan todennäköisesti amerikkalaisessa mielikuvituksessa laajemmin. 1960- ja 70-luvun taitteessa usko tulevaisuuteen oli voimakas – samaan aikaan tulevaisuus nousi merkittävään yhteiskunnalliseen rooliin: tulevaisuudentutkimuksella oli suurempi kysyntä kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

Kiinnostavaa on, että Tomorrow Is Yesterday –jaksossa John Christopherin paluu ei ole arveluttavaa vain siksi, että hän voisi muuttaa tulevaisuuden kulun vaan siksi että tulevaisuudella oli suuri taloudellinen ja poliittinen merkitys. Spock toteaa: "Mutta entä jos joku häikäilemätön tietäisi liikaa tulevaisuudesta. Hän voisi manipuloida teollisuutta, pörssiä ja jopa valtioita." Spockin ajatus muistuttaa Karl Popperin 1940-luvulla esittämää käsitystä, jonka mukaan ihmisten hallitseminen tulevaisuuden ennustuksilla saattaisi johtaa totalitaariseen yhteiskuntaan. (Paalumäki 1998) Star Trekin Yhdysvalloissa tämä tulevaisuustiedon "vaarallisuus" oli kuitenkin jo unohdettua kritiikkiä, sillä tulevaisuuteen liittyvillä skenaarioilla oli keskeinen merkitys talouselämässä ja politiikassa.

Vaikka Star Trek syntyi edistysuskon vuosina, sen suosio ei laantunut 60-luvun jälkeen, päinvastoin. Öljykriisin maailmassa sarja keräsi yhä uusia katsojia, jotka addiktoituivat tulevan ja menneen rajamailla seikkailevan Enterprisen edesottamuksiin. Tuottaja Gene Roddenberry kommentoi edistysuskoon ankkuroituneen sarjansa suosiota Penhouse-lehden haastattelussa maaliskuussa 1976:

"Ensinnäkin, elämme aikaa, jolloin kaikki, ennen kaikkea nuoret, ovat tietoisia edessämme olevista ongelmista. Monet sanovat: 'Epäilen, pystymmekö enää kestämään kahta- tai kolmeakymmentä vuotta.' Ja todella, siltä asia sanomalehtien perusteella näyttääkin. Star Trek oli siitä harvinainen ohjelma, että se tuntui sanovan: 'Hei, kaikki ei ole lopussa. Tämä ei kaikki ole keksittyä. Jos olemme viisaita, ihmiskunnan seikkailu voi olla vasta alkamassa.' Tämä kannusti nuorekkaasti ajattelevat ihmiset huomaamaan, että edessä häämöttävät tutkimukset, löydöt ja haasteet ovat suurempia kuin mikään menneisyydessä." (sit. Blake Tyrrell 1977, s. 716)

teksti: © Hannu Salmi
kuvat: © Paramount Pictures

Viitteet

1. Alkuperäisen Star Trek –sarjan miehistö seikkaili kuudessa elokuvassa vuosina 1979–1991: Star Trek: The Motion Picture (1979), Star Trek II: The Wrath of Khan (1982), Star Trek III: The Search for Spock (1984), Star Trek IV: The Voyage Home (1986), Star Trek V: The Final Frontier (1988), Star Trek VI: The Undiscovered Country (1991). Näiden jälkeen sarjan Star Trek: Next Generation miehistö on nähty kolmessa teatterielokuvassa: Star Trek Generations (1994), Star Trek: First Contact (1996) ja Star Trek: Insurrection (1998). Uuden miehistön ensimmäisessä elokuvassa sukupolvet kohtasivat! Tiedot sarjojen alkuperäisistä lähetyspäivistä löytyvät Star Trekin viralliselta kotisivulta osoitteesta http://www.startrek.com . [takaisin]

2. Sarjaa esitettiin 79 jaksoa. Tästä lukumäärästä puuttuu sarjan pilottijaksoksi kaavailtu The Cage, jota ei koskaan esitetty. Sen materiaalia tosin käytettiin jaksossa The Menagerie. Krediittitiedot ja lyhyet synopsikset sarjan jaksoista löytyvät teoksesta The Star Trek Guide. A Complete Listing of All Star Trek Shows. New enlarged edition including cast and guest stars. Aeonian/Star Trek Series. Aeonian Press, Mattituck, N.Y. 1978. [takaisin]

3. Muutamissa jaksoissa tosin harrastetaan aikamatkailua. Esimerkiksi jaksoissa Tomorrow Is Yesterday ja Assignment: Earth kapteeni Kirk ystävineen tupsahtaa vahingossa nykypäivään, siis 1960-luvun lopun Yhdysvaltoihin. [takaisin]

4. Ks. lähemmin The Star Trek Guide 1978, 10. Ks. myös Okuda, Michael & Okuda, Dennis & Mirek, Debbie: The Star Trek Encyclopedia. A Reference Guide to the Future. London 1994, 95 (hakusana "Eugenics Wars"), 307 (hakusana "Space Seed"). [takaisin]

5. Jatkossa kaikki maininnan jaksojen käsikirjoittajista ja lähetyspäivämääristä pohjautuvat The Star Trek Guide –teoksen antamiin tietoihin ilman, että kirjaan erikseen viitataan. [takaisin]

6. Erich von Däniken: Vieraita avaruudesta. Menneisyyden ratkaisemattomia arvoituksia. Helsinki 1968. Ks. myös Dänikenin kommentti teoksessa Erich von Däniken: Olen oikeassa! Suomentanut Elina Suhonen. Helsinki 1978, s. 87–95. Samaa teesiä toistavat myös Dänikenin kirjat Tulimmeko tähtien takaa (suom. 1973) ja Ilmestysten arvoitus (suom. 1975). [takaisin]

7. Star Trekistä myyttien luojana ja vahvistajana ks. lähemmin Tyrrell, William Blake: Star Trek as Myth and Television as Mythmaker, Journal of Popular Culture 4/1977, s. 711–719. [takaisin]

8. Sarjan paratiisimyytistä ks. lähemmin Salmi, Hannu: Paras mahdollisista maailmoista? Yhteiskunta ja sivistys TV-sarjassa Star Trek, Lähikuva 2/1990. [takaisin]

Koselleck, Reinhart: Vergangene Zukunft. Zur Semantik geschichtlicher Zeiten. 4. Aufl. Frankfurt am Main 1985.

Okuda, Michael & Okuda, Dennis: Star Trek Chronology: The History of the Future. New York 1993.

Paalumäki, Heli: Todellista edistystä? Paremman tulevaisuuden historiaa", Wider Screen 2/1998.

Whitfieldf, Stephen E. & Roddenberry, Gene: The Making of Star Trek. New York 1968.