|
Avarakatseinen elokuvahistoriikki
Turkulaisen tietokirjailija Juri Nummelinin
katsaus elokuvan historiaan on kunnianhimoinen projekti.
Elävän kuvan arkeologiasta ponnistava historiikki käy
systemaattisesti läpi elokuvan kehityslinjoja varhaisen ja
mykkäelokuvan kautta kokeelliseen elokuvaan ja Hollywoodiin.
Realismi, modernismi ja postmodernismi käsitellään
tunnontarkasti, mutta mukaan mahtuvat myös dokumentti- ja
animaatioelokuvat sekä katsaus perinteisten elokuvamaiden
haastajiin.
Nummelin aloittaa kirjansa teoreettisella
analyysillä siitä, miten elokuvan historiaa voidaan
kirjoittaa. Esteettinen, teknologinen, taloudellinen ja
sosiaalinen lähestymistapa elokuvahistoriaan selvitetäänkin
perusteellisesti, mutta avoimeksi jää, mitä perspektiiviä
tässä kirjassa painotetaan. Kirjan takakannessa tosin
mainitaan kirjassa olevan pääosassa "elokuvien
tekemiseen ja tuotantoon liittyvät seikat ja kerrontatapojen
historia". Totta onkin, ettei esteettistä
elokuvahistoriaa kirjassa juuri korosteta – auteurien loiste
jää Valkoisessa hehkussa taka-alalle. Toisaalta
myöskään taloudellinen elokuvahistoria ei kirjan takakannen
tekstistä huolimatta juuri nouse teoksessa esiin.
Nummelinin tavoitteena tuntuu olleen monien
eri lähestymistapojen yhdistäminen ja "kaiken"
kattavan historiikin kirjoittaminen. Tekstistä välittyykin
pyrkimys välttää historiankirjoituksessa niin yleistä
yksinkertaistamista. Nummelin toistaa elokuvan historiaa juuri
niin monimuotoisena ja monimutkaisena kuin sen voidaan ajatella
todellisuudessa olleenkin.
Monimuotoisuuden arvostaminen näkyy myös
perinteisen elokuvahistorian alan laajentamisena. Teoksen
vahvuus on se, että Nummelin käsittelee valtavirtahistorian
lisäksi historioita, jotka perinteisesti ovat jääneet
vähemmälle huomiolle. Kirjan mielenkiintoisinta antia ovatkin
nämä marginaalista esiin nostetut historiat. Esimerkiksi
käyvät underground- ja trash-elokuvien käsittely samoin kuin
Disney-imperiumin ulkopuolisen animaation sekä kolmannen
maailman elokuvatuotantojen kuvaukset.
Täysin totuudenmukaisen elokuvan
maailmanhistorian kirjoittaminen on sankarillinen tavoite, mutta
valitettavasti omassa kunnianhimossaan tuomittu jäämään
vaillinaiseksi. Suurin ongelma Nummelinin teoksessa onkin, että
pyrkimyksistä huolimatta elokuvan vaihtoehtohistoriat jäävät
edelleen marginaaliin. Pääsääntöisesti elokuvan vallitseva
historia on nimittäin kirjassa edelleen etusijalla, ja muut
historiat mainitaan vain lisäyksinä tai täydennyksinä
tähän. Ollakseen todella vaihtoehtoinen, tulisi historiikin
integroida marginaaleihin jääneet historiat suoraan
valtavirtahistoriaan tai jopa asettaa vallitseva historia
kokonaan kyseenalaiseksi. Toisaalta Nummelinin rohkeaa
tavoitetta käsitellä kattavasti kaikkia elokuvahistorian
osa-alueita ei voi kuin ihailla. Tuossa tavoitteessa vain on
mahdotonta onnistua täysin.
Valkoinen hehku perustuu Juri Nummelinin
Tampereen yliopistossa pitämiin luentoihin elokuvan
historiasta. Materiaalia on kuitenkin selvästi työstetty ja
lopputulos on eheä kokonaisuus. Nummelin kirjoittaa
helppolukuista tekstiä, joka soljuu eteenpäin ilman pahempia
karikoita. Hyvin kulkevan tekstin kääntöpuolena on tässä
tapauksessa kuitenkin selkeän rakenteen puuttuminen. Ajoittain
tekstiin kaipaisi enemmän täsmällisyyttä; jotkin asiat
jäävät joko hieman epäselviksi tai niitä toistetaan
tarpeettomasti.
Kaiken kaikkiaan oppikirjaksi suunniteltu
teos on mukavaa luettavaa. Se ei ehkä sovi yliopisto-opintojen
tueksi kuin peruskurssille eikä pituutensa vuoksi toisaalta
lukioihinkaan, mutta elokuvista kiinnostuneille se tarjoaa
vaivattomasti jonkinlaisen peruskäsityksen elokuvan laajasta
historiasta. Elokuvaharrastajalle suurin osa kirjassa
käsitellyistä asioista lienee jo tuttua, mutta
lukuelämyksenä kirjassa ei ole moittimista.
Se, mitä tarkoitusta varten kirja loppujen
lopuksi on kirjoitettu, jää lukijalle ehkä hieman
epäselväksi. Kirjassa ei ole varsinaista johdantoa, jossa
eksplisiittisesti selvitettäisiin teoksen tavoitteet ja
metodit. Ehkäpä ne ovat olleet tekijälle itselleenkin
epäselviä? Oli miten oli, jää kirjan asema elokuvan
historiana häilyväksi.
|
