|
Pyhimyksen Simulacrum
Orlan päätti syntyä 15-vuotiaana.
Mustavalkoisten, veistosmaisten alastonpotrettien joukossa on
kuva nuoresta naisesta miespuolisen mallinuken torso jalkojensa
välissä. Vuodelta 1964 olevan kuvan nimi on Orlan
synnyttää itsensä. Se on ikään kuin allekirjoitus
syntymätodistuksessa. Pitkän uran tehnyt ranskalainen
taiteilija Orlan (s. 1947) astui suuren yleisön tietoisuuteen
kuitenkin vasta 1990-luvun alussa teoksellaan, jossa hän
läpikäy yhdeksän kauneusleikkausta. Leikkaukset ovat
performansseja, jotka lähetettiin suorana ympäri maapalloa.
Kasvojenkohotus ja rasvaimu näytettiin valveutuneelle
taideyleisölle yksityiskohtaisesti.
Orlan omaksui uudet fyysiset piirteensä
taidehistorian kaanonista – mukana ovat mm. Botticellin Venuksen
leuka ja François Boucherin Europan huulet. Kyse ei
kuitenkaan ole klassisen naiskauneuden toistamisesta, vaan
siitä, mitä nämä hahmot edustavat. Myöhempinä vuosina
Orlan otti performanssiensa kehykseksi ohimoille sijoitettavat
implantit. Teoksen nimi – The Reincarnation of Saint Orlan
– asettaa performanssit uskonnolliseen viitekehykseen, jota
myös teoksessa simuloidut marttyyritarinat korostavat. Orlan
näkeekin itsensä mielellään Jeanne D’Arcin
reinkarnaationa.
Orlanin mukaan kokemuksellisuus on
katharsiksen ja masokistisen "lihan puhdistamisen"
vastustamista. Uudelleensyntynyt Orlan onkin määritellyt
pyhäinjäännökset omalla tavallaan: tuhannella dollarilla voi
ostaa verihyhmäisiä sideharsoja ja rasvaimusta syntynyttä
jätettä, joka on varustettu "This is my body, this is
my software" -tekstillä. Hänen
pyhäinjäännöksensä ovat myös uskonnollisesta estetiikasta
tuttuja kitsch-attribuutteja, kuten esimerkiksi valkoisia ja
mustia ristejä sekä muovisia hiilihankoja. Myös kirurgi ja
hänen avustajansa on puettu teeman mukaisesti.
Tavallisesti kauneusleikkaukset pyrkivät
häivyttämään itse aktin. Orlan puolestaan korostaa niiden
näkyvyyttä. Narsistin, masokistin ja marttyyrin elkeet
yhdistettyinä showmaailmaan synnyttävät uutta lihaa. Ei ole
yllättävää, että David Cronenbergin tulevaisuuden
tuotantoon kuuluva elokuva Painkillers pohjautuu juuri
tapaus Orlaniin. Kirurgin veitsi osoittaa ruumiin
materiaalisuuden ja paljastaa kaaoksen. Orlan käyttää myös
psykoanalyysiä muokatakseen minäänsä. Ruumiin kuvasto
vaihtuu ylimenoista kontrolliin. Orlan uhmaa hysteriaa
tietoisuuden kautta: liha muuttuu sanaksi ja kieleksi.
Projekti Orlan ei ole valmis. Nykyään
taiteilija tekee kuvamanipulaatioita, joiden perusmuoto on
luonnollisesti Orlan itse. Pyhimyskultin ylläpito edellyttäisi
tietynlaista kurinalaisuutta ja kokonaistaideteoksen ideaa,
jotka puolestaan pitävät hengissä ikiaikaista
taiteilijamyyttiä. Uudelleensyntynyt pyhimys Orlan on kuitenkin
jo siirtynyt eteenpäin – hänen ruumiinsa on läsnä, mutta
samanaikaisesti myös ohitettu ja uuden prosessin keskellä.
[metamorfoosi]
|
