Johanna Salmela – Wider Screen 2/2005

Tarkoituksenani on tarkastella ja analysoida sisustuslehtien tapaa/tapoja käsitellä ja kuvata kotia. Miten kodista kerrotaan, millaiset sanavalinnat tulevat kyseeseen? Mikä on asukkaan rooli kodissa ja mitä koti merkitsee asukkaalle? Tarkastelen kuvan käyttöä ja sitä, mikä on kodista kertovan tekstin ja sitä kuvittavan kuvan suhde. Kertooko kuva vai teksti enemmän ja onko niiden tavoissa kertoa merkittäviä eroja? Onko artikkeleita syytä tulkita vastustavasti ja onko se edes mahdollista? Mikä tekee talosta tai huoneistosta kodin?

Tarkasteluni kohteena ovat ruotsalaiset sisustuslehdet Elle Interiör ja Sköna Hem sekä brittijulkaisu Livingetc viimeisen kahden vuoden ajalta. Valitsin nämä lehdet ennen kaikkea siksi, että ne ovat minulle entuudestaan tuttuja. Olen itsekin varmasti selannut lehtiä tiedostamatta niihin piiloutuneita merkityksiä, ja onkin kiinnostavaa lukea artikkeleita tällä kertaa hieman tarkemmin ja löytää aiemmin kenties huomaamatta jääneitä seikkoja. Lisäksi aion pohtia, vaikuttaako lehden julkaisumaa sen sisältöön ja löytyykö ruotsalaislehdistä merkittäviä eroja suhteessa toisiinsa.

Tarkastelemani lehdet ovat hyvin samankaltaisia kokonaisuuksia. Kaikista kolmesta löytyy samansisältöisiä osioita, muun muassa ajankohtaisten huonekalujen ja esineiden esittelyä sekä sisustusgurujen vinkkejä lehden lukijoille. Tarkasteluni kannalta tärkeimmässä osiossa tutustutaan yksityishenkilöiden persoonallisiin koteihin. Elle interiör sisältää Hemma hos -osion, Sköna Hem johdattaa koteihin otsikolla Månades hem, ja jokaisen LivingEtc:n sisällysluettelosta löytyy Your Home Your Style.

Mennäänpä mihin päin maailmaa tahansa, tärkeimmät arvot ihmiselle ovat yleistäen koti ja perhe. Kotiin liitetyt konnotaatiot ovat usein varmasti melko samanlaisia: koti on turvallinen, kodikas, lämmin ja suojeleva. Kotiin mennään, jos maailma masentaa tai kaikki on kurjaa. Kotona asuu se rakas perhe, joka on läsnä niin hyvässä kuin pahassakin. Monessa yhteydessä koti symboloi lopullisuutta ja turvallisuutta.

Sköna hemin joulunumero 12/2004 (s. 96) esittelee kodin maalla – ja samalla tyypillisimmät kliseet, jotka toistuvat joka sisustuslehdessä. Kuvissa koko perhe laskee mäkeä potkukelkalla. Kun ulkona alkaa hämärtää, siirrytään sisälle ja sytytetään tuli 1800-luvun kaakeliuuniin. Jääpuikot roikkuvat räystäässä, mutta sisällä on lämmin tunnelma. Isä lukee lapsille satuja sillä aikaa kun äiti häärii keittiössä esiliina yllään. Koska perheen isä on ammatiltaan puuseppä, hän on kunnostanut lähes koko rakennuksen itse ja valmistanut sinne myös huonekaluja.

Sisustuslehtien kodeissa näkyy asukkaan oman käden jälki. Koti on usein muuttunut tavanomaisesta tai jopa rumasta tilasta unelmien paikaksi. Koti on saatettu rakentaa vanhaan tehdashalliin tai kirkontorniin. Mahdollisimman kummallinen ja vanha tila tuo kodille aina lisäarvoa, sillä eihän tavallinen rivitalo ole mitään vanhan teurastamon rinnalla. Helposti muutos ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan usein on vaadittu vuosien työ, jotta kodista on saatu unelmat täyttävä paikka. Koti sopii asukkaansa elämäntyyliin, oli se sitten millainen tahansa. Klubbailevalla asukkaalla on täysin äänieristetty koti, ruuanlaittoa rakastava touhuaa tilavassa ja hyvin varustetussa keittiössä Koti joustaa asukkaidensa tarpeiden mukaan ja ennen kaikkea näyttää asukkaaltaan.

Andreas ja Karolina Bure asuvat vanhassa punaisessa puutalossa, johon he rakastuivat ensi silmäyksellä. Pihapiirillä on monisatavuotinen menneisyys. Vanhassa kodissa on historian huminaa ja aivan erilainen tunnelma kuin uusissa rakennuksissa. Perhe rakensi ja remontoi talon uuteen uskoon kuitenkin perinteitä kunnioittaen. Kaikki tehtiin itse, kiirehtimättä ja ajan kanssa. Kylpyhuoneen lattia on laatoitettu itse, vanhat kaakeliuunitkin koottiin omin voimin. (Sköna hem 12/2004, 96)

Esiteltävien kotien asukkaat ovat lähes poikkeuksetta luovissa ammateissa. Kodissa asuu puuseppä, galleristi, putiikinpitäjä, sisustussuunnittelija tai arkkitehti. Työ ja vapaa-aika yhdistyvät kodissa aina jollain tasolla, ja asukkaan osaaminen ja erehtymätön maku ovat hyvin esillä. Asukkaan taitavuutta ja kätevyyttä ei voida kyllin korostaa: ratkaisut ovat nerokkaita ja onnistuneita ja ystävät kopioivat ideoita omaan käyttöönsä.

Livingetc kokoaa persoonallisen kodin esittelyn jälkeen sivullisen tuotteita otsikolla "Ideas to steal from xxxxx’s house". Sivulla lukijalle kerrotaan tuotetietoja, jotta hänenkin on mahdollista rakentaa omasta kodistaan mahdollisimman viihtyisä paikka. Samalla ajatus persoonallisesta kodista kuitenkin muuttuu kyseenalaiseksi. Onko omaperäistä sisustaa lehden tarjoamin vinkein?

Sisustuslehtien kodeissa asuu onnellisia, tyytyväisiä ihmisiä, kuinkas muutenkaan. He nauttivat elämästään ja olemisestaan. Mikäli kodissa asuu perhe, ovat sen jäsenten välit poikkeuksetta läheiset. Eronneetkin vanhemmat viihtyvät toistensa seurassa ja lapsia kasvatetaan yhdessä. Perhe on kodin asukkaille hyvin tärkeä ja keskeinen asia. Jos asukkaalla ei ole omaa perhettä, arjen täyttävät työ ja ystävät. Melko perinteisiä arvoja sisustuslehdet tuntuvat kunnioittavan.

Jos perheissä on lapsia, heidät esitetään yleensä heti artikkelin aloituskuvassa. Lapset touhuavat ja leikkivät ja luovat samalla kotiin eloisaa tunnelmaa. Lasten käyttäminen ja näyttäminen kuvissa saattaa saada ei-toivottujakin piirteitä, sillä tunnelman voi tulkita keinotekoiseksi ja tyrkyttäväksi. Kuinka moni kuitenkaan haluaa tulkita lapset julmasti pelkiksi sisustuksellisiksi elementeiksi? Tavoitteena lienee luonnollinen perhe-elämän kuvaus ja tasapainoinen tunnelma.

Sukupuolten representaatiot Sköna hemin ja Elle interiörin kaltaisissa julkaisuissa ovat kaavamaisia. Mies (isä) työskentelee tietokoneella, käyttää kodin tekniikkaa, tutkii keittiön viemäriä tai lukitsee autoa. Naisen (äidin) tehtäviä ovat pöydän kattaminen, muotilehtien lukeminen, vauvan hoitaminen ja kukkien asettelu. Ydinperheideaali näyttää olevan kovassa kurssissa, sillä sisustuslehtien sivuilla korostuvat perinteiset normit ja arvot. Lapset ovat aina mukana kuvissa ja koko perhe touhuaa yhdessä. Isä, äiti ja lapset edustavat sellaista "valmista" ja lopullista kokonaisuutta ja päämäärää, johon useimpien ilmeisesti oletetaan pyrkivän. Kumppanin puuttuessa lemmikki saattaa ajaa lasten asiaa.

Heterous ei enää ole vakio-oletus, mutta perheen arvostaminen on. Kun sisustuslehdissä esitellään homoparien koteja, esitetään ne hyvin konservatiivisessa valossa. Parisuhde on onnellinen ja kestävä ja koti on molemmille tärkeä yhteinen asia. Ydinperheestä on siis kyse myös homoparien kohdalla. Homoperheitä esiteltäessä turvaudutaan valitettavan usein stereotyyppeihin. Homot näyttäytyvät hyvin sisustavina, tyylitajuisina keikareina. Homouden nähdään merkitsevän lähinnä luovuutta ja estetiikan tajua, ja tutut, kaavamaiset käsitykset saavat jälleen vahvistusta.

Heteroydinperheideaalin rikkovat homoasukkaiden lisäksi myös sinkut. He eivät kuitenkaan käytännössä eroa edellä mainituista, sillä heidän arvonsa ja ihanteensa vaikuttavat olevan hyvin samankaltaisia kuin perheellisillä menestyjillä. Kuvien purkamiseen tarvitaan visuaalista lukutaitoa sekä kykyä ja halua kyseenalaistaa vallalla olevat normit.

Voitaneen todeta, että kuva on sisustuslehdessä merkittävämpi elementti kuin teksti. Kuvat välittävät tunnelmaa tehokkaammin kuin sanat, ja niistä saatava informaation määrä on huima. Sisustuslehdissä tekstiä tarvitaan kuitenkin ohjaamaan lukijan tulkintaa ja varmistamaan "oikea" vastaanotto. Valokuvaa paljon tutkinut Roland Barthes oli sitä mieltä, että kuvateksti ankkuroi kuvan merkitykset paikalleen. Niinpä myös sisustuslehtien kuvateksteissä viljellään runsaasti adjektiiveja, jotta toisin ymmärtämisen mahdollisuus saadaan minimoitua. Koteja kuvaillaan superlatiivein, ylistävin sanoin ja tietyn tyyliseen sävyyn. Koti voi olla hienostunut, upea ja dynaaminen. Sitä kuvataan klassiseksi, toimivaksi, innovatiiviseksi ja valoisaksi. Perhe-elämän tärkeyttä nostetaan esiin vielä kuvateksteissä sekä itse artikkeleissa. Lukijalle halutaan välittää ajatus kodin rauhallisesta idyllistä.

Jo sisustuslehtien otsikot kertovat lukijalle, että mitään tusinakoteja lehdessä ei esitellä. Mitä paremmin lehtiin tutustuu, sen paremmin huomaa, miten kaavamaisesti niissä kieltä itse asiassa käytetään. Otsikot ovat napakoita ja raflaavia tyyliin "Twice As Nice" (Livingetc 3/2005, 28) tai "Moving On Up" (Livingetc 3/2004, 82). Kodin erityisyys tulee ilmi ennen kuin juttua on ehtinyt alkaa lukeakaan. Oletus kodin yksilöllisyydestä huokuu niin otsikosta, (kuva)teksteistä kuin valokuvistakin. Lehdessä tuotetaan vain yhtä tulkintamahdollisuutta.

Sisustuslehtien koti näyttää aina asutulta. Juuri siivotun, raikkaan tuoksuisen kodin pienet koriste-esineet on aseteltu paikoilleen tarkkaan harkiten. Mitään ei ole tehty hutaisten tai huolimattomasti. Esineet ovat ajan myötä löytäneet "omat paikkansa" ja tunnelma on viihtyisä.

Lehtien kuvissa esittäytyvät lähes poikkeuksetta kotien asukkaat. Näin kodeista saadaan elävämpiä ja lämpimämpiä, kodikkaita paikkoja. Kuvattavilla on hyvin harvoin katsekontakti kameraan (sekä kuvaajaan ja lukijaan). Asukkaat touhuavat aivan kuin he eivät tietäisi että heitä tirkistellään. Näin vältetään tökeröt, keinotekoisen oloiset poseerauskuvat. Asukkaat ovat omissa kodeissaan, omiin askareisiinsa uppoutuneina. He ovat luonnollisia. Livingetc käyttää melko paljon liikkeessä otettua kuvaa, jossa asukas pyyhältää kuvan ohi ja jää epäteräväksi muun kodin näkyessä terävänä. Liikerytmi vaikuttaa kuvan lukemiseen ja tuo kuvaan dynamiikkaa. Asukkaat kiiruhtavat, ovat, elävät, toimivat ja ennen kaikkea asuvat kodeissaan.

Kodin kuvien värimaailma on harmoninen ja hillitty. Yhden artikkelin kuvat ovat keskenään hyvin saman tyylisiä, eikä ristiriitaa tai jännitteitä ainakaan tietoisesti pyritä luomaan. Yleisvaikutelma lehdissä on lähes poikkeuksetta levollinen ja sopusointuinen. Kuvat eivät yleensä muodosta erityisiä kertovia jatkumoita, vaan sävy on – kuten tekstissäkin – kuvaileva ja melko staattinen. Eloa pysähtyneisiin kuviin tuovat liikkuvat lapset ja toisinaan ohi kävelevät aikuiset.

Kuvissa, joissa asukkaat eivät näy, on usein muunlaisia viittauksia vastikään tapahtuneeseen tai pian tapahtuvaan toimintaan. Kylpyvesi on laskettu ja kynttilät on sytytetty. Pian asukas pääsee rentoutumaan ja pakenemaan arjen kiireitä. Kengät on potkaistu jaloista vasta vahatulle puulattialle. Asukas on ehkä saapunut töistä ja haluaa nyt vaihtaa vapaalle ja nauttia kodistaan mitä pikimmiten. Tuore kahvi höyryää kupissa ja sanomalehti odottaa lukijaansa. Vihannekset ovat pilkkomista vaille ja illallisseura on jo kutsuttu. Kuvat ovat täynnä viittauksia aktiiviseen elämään ja toimintaan kotona. Kodit ovat siistejä, mutta eivät steriilejä. Kodissa asutaan ja sen pitää näkyä.

Tutkimusten mukaan ainakin suomalaiset pitävät valokuvaa ja erityisesti omaa perhealbumia hyvin merkittävänä aarteena. Menneisyyttä ei ole, ellei sitä ole tallennettu filmille. Vaikka valokuvia ei kovin usein katselisikaan, tieto siitä, että tärkeisiin hetkiin voi halutessaan palata, lämmittää mieltä.

Sisustuslehtien kodeissa on omat paikkansa perheenjäsenten valokuville. Yöpöydillä, hyllyjen päällä ja seinillä on kuvia lapsista, miehistä, vaimoista ja vanhemmista. Olipa koti moderni tai perinteinen, yleensä siellä on tilaa valokuville. Sisustuslehti itsessään toimii myös perhealbumina. Lehdissä esitellään yhtäältä koteja, joissa perhekuvat ovat näkyvillä, ja toisaalta esitellään itse perheitä. Artikkeleiden kuvat onnellisesta yhdessäolosta eivät käytännössä poikkea kotialbumin kuvista.

Elokuvan viehätystä tarkastellessa puhutaan usein skopofiliasta, näkemisvietistä. Kuvien kohteet, objektit eivät uhkaa katsojaa vaan alistuvat tarkasteltavaksi ikään kuin tietämättään. Katsoja voi ulkopuolisena tirkistellä vieraiden ihmisten tekemisiä ja asettua katseen kohteen yläpuolelle. Kuvat, niin elävät kuin staattisetkin, aikaansaavat tunteita, jotka yllyttävät tirkistelemään lisää.

Samalla tavoin tunteita herätellään myös sisustuslehtien tarkkaan harkituissa kuvissa. Kotien tunnelmasta ja tarkastelun näkökulmasta riippuen asukkaat ovat iloisia, eteerisiä, rentoutuneita tai onnellisia. Kuvat tyytyväisistä kasvoista viestittävät, että kotona on hyvä olla.

Useinkaan valokuvissa ei luoda katsekontaktia katsojan ja katsottavan välille. Näin kuvattavan ja katsojan välille rakennetaan tavallaan yksisuuntainen ikkuna. Onko kyseessä kuitenkaan läpinäkyvä ikkuna todellisuuteen? Todennäköisesti hyvinkin tarkkaan harkitun valokuvan sisältö ei ole yhdentekevä. Kyseessä ei ole pelkkä kaunis ja toimiva kuva. Kuviin on ladattu käsityksiä siitä, millaiselta (ihanne)kodissa tulisi näyttää. Kuvissa nähdään länsimaisen mittakaavan mukaan kauniita, menestyviä, tyytyväisiä ihmisiä. He edustavat kaikkea sitä, mitä individualismin ja markkinatalouden nimiin vannovassa yhteiskunnassa pidetään merkittävänä Tee uraa, tee perhe, yhdistä molemmat toimivasti ja näytä vielä hyvältä. Yksinkertaista?

Sisustuslehtien sivuilla nähtävät mainokset jatkavat artikkeleille tyypillistä visuaalista linjaa. Heteromiehiä ja -naisia, perinteisen kauniita ihmisiä, pariskuntia, onnellisia ilmeitä, perheen tärkeitä hetkiä – mainosten estetiikka on hyvin pitkälle samanlaista kuin lehden artikkeleissa. Roland Barthesin mukaan mainokset sisältävät nykyaikaisia mytologioita. Ne tarjoavat identiteettimalleja ja ylistävät olemassa olevaa yhteiskuntajärjestystä.

Sisustuslehdille tyypillisissä mainoksissa nähdään sosiaalisesti hyväksyttyjä ja arvostettuja asioita, joiden avulla lukijoille myydään erilaisia tuotteita. Jotta lukija voisi olla yhtä onnellinen kuin kotien asukkaat ja mainosten kasvot, hänen tulee hankkia tuote. Mainokset opettavat yksilöä samastumaan arvoihin, roolimalleihin ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Perinteiset sukupuolimallit toistuvat mainoksissa samalla tavalla kuin kotiartikkeleissa, vaihtoehtoiset roolit on käytännössä suljettu pois näkyvistä.

Janne Seppänen käsittelee teoksessaan Katseen voima (2001) visuaalisia järjestyksiä Arvoihin, normeihin ja asenteisiin kytkeytyviä visuaalisia järjestyksiä on kaikkialla ympärillämme. Erityisesti kuvalliset esitykset sisältävät enemmän tai vähemmän vakiintuneita kuvallisen esittämisen tapoja. Järjestykset voivat liittyä paitsi esittävään välineeseen (valokuva), myös esitettävään sisältöön. Visuaaliset järjestykset syntyvät inhimillisen toiminnan tuloksena. Niitä tuotetaan luomalla uusia näkyviä objekteja: kuvia, esineitä... Niitä myös tulkitaan enemmän tai vähemmän tietoisesti. Ihmiset liittävät vastaanottamaansa tietoa osaksi omaa toimintaansa ja tuttuja merkityksiä.

Näin ollen sisustuslehdistä voi löytää ainakin kahden tasoisia visuaalisia järjestyksiä. Kodin sisustaminen on visuaalisen järjestyksen muokkaamista, aktiivista rakentamista. Kun koti valokuvataan ja esitetään lehdessä, rakennetaan visuaalista järjestystä visuaalisen järjestyksen päälle. Ei siis ole lainkaan vähäpätöistä, millaisia kuvia lehdissä näemme.

Livingetc:n kaltaiset julkaisut eivät tilannekuvia juuri tarjoile. Kotien kodikas tunnelma syntyy juuri sytytetyistä kynttilöistä tai kuumasta kylvystä – houkuttelevia kuvatekstejä unohtamatta. Jätetäänkö jotain kenties näyttämättä, jotta haluttu tunnelma saadaan houkuteltua esiin?

Visuaaliset järjestykset ovat sosiaalisia järjestyksiä, ja sosiaalisiin järjestyksiin liittyy aina valta. Jollain on aina valta valita ja valta näyttää. Michel Foucalt'n ajatuksia mukaillen juuri vallan vaikutuksesta ihmiset mukautuvat tiettyihin visuaalisiin järjestyksiin ja alkavat pitää niitä itsestäänselvyyksinä. Sisustuslehtien lukijoille on itsestäänselvyys, että kotona on siistiä ja viihtyisää. Samoin on selvää, että kodit ovat asukkaidensa näköisiä ja suurella vaivalla luotuja. Kodissa ei riidellä eikä sotketa. Siellä ei ole tilaa epäjärjestykselle tai rumille huonekaluille. Rumaa ei ole – on vain persoonallista.

Unelmia ja ristiriitoja

Sisustuslehdet houkuttelevat unelmoimaan ja toteuttamaan itseään. Ne esittelevät omien sanojensa mukaan erilaisia koteja ja erilaisia ihmisiä. Ristiriidat ovat kuitenkin koko ajan läsnä, sillä kyseessä näyttävät lopulta olevan samanlaiset stereotypiat kuin missä tahansa naistenlehdessä. Lähempi tarkastelu osoittaa, että miesten ja naisten työt voidaan edelleen pitää erillään, ja ydinperhe on niin sinkkujen kuin homojenkin tärkein tavoite.

Kodin representaatiot Sköna hem, Elle interiör ja Livingetc -lehdissä ovat keskenään hyvin samankaltaisia. Sisustuslehdet näyttävätkin tuottavan ja ylläpitävän hyvin konservatiivisia arvoja julkaisumaastaan huolimatta. Koti, perhe ja ystävät takaavat kenen tahansa onnellisuuden.

Moniko lukija tulee kyseenalaistaneeksi lehdissä näkemänsä kuvat? Onko sisustuslehtiä aiheellista lukea vastakarvaan ja tulkita vastustavasti ja onko se ylipäätään mahdollista? Onnelliset kodit ja niiden estetiikkaa uhkuvat mainokset ylläpitävät lopulta hyvin kapeita katsomistapoja, mutta jos koti ei olisi lämmin ja ihana, sisustuslehtiä tuskin olisi olemassa.

teksti: © Johanna Salmela

[tulostettava tekstiversio]

Hietala, Veijo: Kuvien Todellisuus. Johdatusta kuvallisen kulttuurin ymmärtämiseen ja tulkintaan. Kirjastopalvelu Oy, Helsinki 1993.

Kellner, Douglas: Mediakulttuuri. Vastapaino 1995.

Seppänen Janne: Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa. Vastapaino 2001.

Vanhanen, Hannu: Kuvareportaasin (r)evoluutio. Tampere University Press 2002.