Mad Love: Three Film by Evgenii Bauer
Venäjän näytelmäelokuvatuotanto lähti käyntiin varsin myöhään vuonna 1908, siis samoihin aikoihin kuin sen suuriruhtinaskunnassa Suomessakin. Elokuviin maassa päästiin tutustumaan vuonna 1896, kun Lumière-veljesten tuotoksia näytettiin Pietarissa ja Helsingissä. Venäjällä ehdittiin ennen vuoden 1917 vallankumouksia tehdä noin 2000 elokuvaa, joista 300 on säilynyt. Neuvostokautena noita elokuvia juuri näytetty, mutta Neuvostoliiton, nykyinen Venäjän valtiollinen elokuva-arkisto Gosfilmofond piti käsiinsä joutuneista kuitenkin hyvää huolta holveissaan ja niinpä tilanne on 1900-luvun kahden alkuvuosikymmenen osalta varsin hyvä verrattuna mykkäkauden tuotosten säilymiseen yleensä, vaikka hävikki suurelta saattaa tuntuakin. Suomalaisista näytelmäelokuvista tuolta kaudelta ei jäljellä ole juuri mitään.
Neuvostoliiton viimeisinä vuosina arkistoja alettiin penkoa halusta kirjoittaa maan kulttuurihistoriaa uudelleen. Neuvostoaikaisissa teoksissa tsaarin ajan elokuvat oli sivuutettu lyhyesti porvarillisena eskapismina. Elokuvien kiinnostuksen dekadenssiin ja symbolismiin nähtiin heijastavan vanhan valtakunnan rappiota ja kuolinkouristuksia. Neuvostoajan materiaalipulan aikaisiin varhaistuotoksiin verrattuna uudelleen löydetyt elokuvat kiinnittivät huomiota ensiksi teknisellä laadukkuudellaan. Pian löydettiin myös uusia venäläisiä tekijöitä, jotka edelsivät 1920-luvun suuria nimiä kuten Eisensteiniä ja Pudovkinia.
Tsaarin ajan taiteellisesti merkittävämmäksi ohjaajaksi on nostettu Jevgeni Bauer (1865–1917). Ennen Neuvosto-Venäjän syntyä kuollut Bauer on elokuvakertojana kaikkea, mitä järkeen vetoavat 1920-luvun avantgardistit eivät olleet. Hänen ylitsevuotavan tunteellisten elokuviensa teemoja olivat tuhoon tuomittu rakkaus ja kuolleiden valta eläviin. Bauerin elokuvaura kesti vain neljä vuotta vuodesta 1913 hänen kuolemaansa ja tuona aikana hän ehti tehdä 80 elokuvaa, joista neljännes on nykytietämyksen mukaan säilynyt. Taiteilijaperheeseen syntynyt Bauer opiskeli kuvataiteita ja toimi satiirisena journalistina ja graafikkona. Tunnetuin hän oli kuitenkin teatterilavastajana ja tätä kautta hän siirtyi elokuva-alalle.
Jevgeni Bauerin elokuvia on British Film Institute julkaissut kolmen elokuvan videovalikoiman. Elokuvista kaksi ensimmäistä ovat sisällöllisesti juuri sitä, mitä ajan porvarillinen elokuvayleisö halusi: onnettomasti päättyviä, sisäisesti latautuneita tunnemyrskyjä. Baurin ensimmäisiin elokuviin kuuluva Sumerki zhenskoi dushi (1913) kertoo hyväntekeväisyyttä harjoittavasta seurapiirityttö Ninasta, joka hyväuskoisuuttaan joutuu avustettavansa hyväksikäyttämäksi. Naimisiin mentyään Nina paljastaa salaisuutensa miehelleen, joka hylkää hänet. Myöhemmin mies tulee toisiin ajatuksiin, mutta tyttö ei enää huoli miestä, joka päätyy itsemurhaan. Jo tässä elokuvassa Bauer käyttää syvätarkkaa kuvausta, henkilöiden näkökulmiin samaistuvia kuvakulmia ja huomattavan syvää elokuvallista tilaa. Bauerille ominainen keino on jättää kuvan etuala hämäräksi, mikä yhdessä erotisoidun lavastuksen ja hienovireisen henkilöohjauksen kanssa antaa hänen elokuvalleen niiden erityisen hehkun.
Tyylilajin huippua edustaa Turgenevin tarinaan pohjautuva Posle smerti (1915), joka kertoo eristäytyneestä valokuvaajanuorukaisesta Andreista, joka kutsuilla tapaa nuoren näyttelijättären. Andrei torjuu talvisessa puistossa hänelle rakkaudentunnustuksen tekevän tytön, joka tappaa itsensä. Poika jää tytön muiston vangiksi, häälymään elävien ja kuolleiden välille. Bauer luo elokuvassaan huikeita unijaksoja ja hänen tekninen mestaruutensa näkyy ajan elokuvalle poikkeuksellisen liikkuvissa kamera-ajossa, joilla hän vie kerronnallisen tilan aivan uusiin mittasuhteisiin. Kolmiminuuttinen, kymmeniä henkilöitä sisältävä yhtenäinen kamera-ajo on jotain, mitä elokuvahistoriassa on totuttu tapaamaan vasta paljon myöhemmin.
Jevgeni Bauer oli vapaamielinen ja hän kuvasi seurapiirihahmonsa elokuvissaan usein varsin julmasti häikäilemättömiksi tyhjäntoimittajiksi. Arvostelunsa hän joutui kuitenkin esittämään peitellysti, jotta ei olisi kiinnittänyt sensorien huomiota. Ilmeisesti hän oli myös kyllästynyt ajan muotidekadenssiin, jota hänen alkupään elokuvansa pinnalta noudattivat. Niinpä valikoiman kolmas elokuva Umirajushtshi lebed (1916) onkin helppo katsoa satiirina tuosta tyylistä. Elokuvan päähenkilöinä ovat mykkä balettitanssija Gizella ja kalmanhajuinen muotitaiteilija kreivi Gromov, joka etsii todellista kuolemaa mallikseen. Luurankoja maalaileva miekkonen tutustuu rakastettunsa pettämisen jälkeen sopivan murheen murtamaan ja hiljaiseen tanssijattareen, joka on menestynyt esittämällä kuolevaa joutsenta. Gizellan menestyksen houkuttelemana rakastettu kuitenkin palaa, mutta onnesta säteilevä tanssijatar on huono malli taiteilijalle. Niinpä kreivi taittaa tämän niskan ja saa täydellisen mallin kuolevalle joutsenelle.
Helmikuun vallankumouksen jälkeen Bauer teki viimeiset, sensuurin pelosta vapaat elokuvansa Niinpä Revoljutsioner (1917) esittää avoimesti myötämielisyytensä vallankumousta kohtaan. Neuvostokautena sekin kuitenkin tuomittiin pikkuporvarilliseksi. Sen sijaan Bauerin apulaisesta Lev Kuleshovista tuli yksi neuvostoelokuvan pioneereista. Bauer teki yhteistyötä valikoiman kahdessa viimeisessä elokuvassa pääosaa näyttelevän valtavasilmäisen Vera Karallin lisäksi myös ajan symbolina pidetyn, yhden valkokankaan kaikkien aikojen intensiivisimmän näyttelijättären Vera Holodnajan (1893–1919) kanssa. Näistä elokuvista valikoimalle olisi voinut valita vaikkapa hurjan Zhizn za zhizn (1916).
British Film Instituten Bauer-kokoelma on varma hankinta sekä venäläisestä että mykkäelokuvasta kiinnostuneille. Ja mikäpä paremmin toimisi vakavan elokuvanharrastajan erottelijana harrastelijoista kuin kiinnostus venäläiseen mykkäelokuvaan. Elokuvat ovat hienovaraisesti sävytettyjä ja niihin on lisätty englantilaisen hillitty musiikkiraita. Lisämateriaalina levyllä on tuon elokuvan suuren tuntijan, kirjastaan Early Cinema in Russia and its Cultural Reception tunnetun Juri Tsivianin videoessee, joka juurta jaksaen opastaa mykkäelokuvan kerrontaa tuntemattomammankin katsojan Bauerin elokuvien hienouksiin.
MAD LOVE – THREE FILMS BY EVGENII BAUER
- SUMERKI ZHENSKOI DUSHI
Twilight of a Woman´s Soul
(1913)
Ohjaus: Jevgeni Bauer
Pääosissa: Nina Tshernova, A. Ugrjumov, V. Demert
Tuotanto: Filmfabrika Star" - POSLE SMERTI
After Death
(1915)
Ohjaus: Jevgeni Bauer
Pääosissa: Vera Karalli, Vitold Polonski, Olga Rahmanova
Tuotanto: A. Hanzhonkov i Ko. - UMIRAJUSHTSHI LEBED
The Dying Swan
(1916)
Ohjaus: Jevgeni Bauer
Pääosissa: Vera Karalli, Andrei Gromov, Vitold Polonski
Tuotanto: A. Hanzhonkov i Ko.
Julkaisu: 2002
Kesto: 145 min.
Levittäjä: British Film Institute
Tuotantomaa: Venäjä
DVD
Kuva: 1.33:1
Ääni: DD 5.1 (After Death)
Lisämateriaalit: Juri Tsivianin videoessee, ohjaajan biografia, englanninkielinen tekstitys.