Pihlajanmarjoja

REJS 222
aka Flight 222
Lentoreitti 222
(Neuvostoliitto, 1985)
Ohjaus: Sergei Mikaeljan

Neuvostoliittolaisen taitoluistelijapariskunnan mies päättää loikata kesken Amerikan kiertueen. Niin hänen vaimolleen ainakin kertovat kiertueella mukana seuraavat turvallisuuspoliisin miehet, jotka päättävät passittaa vaimon tämän omaan turvallisuuteen vedoten heti seuraavaan Moskovan koneeseen. Asiasta syntyy suurvaltapoliittinen konflikti, kun Yhdysvaltain viranomaiset väittävät, että vaimo viedään maasta pakolla ja estävät koneen lähdön. Perestroikan kynnyksellä valmistunut elokuva käsittelee maailmanpolitiikan ristiriitoja aika tavallisten neuvostokansalaisten näkökulmasta.

Elokuvan parin tunnin kestosta yli puolet kuvaa tunnelmia kentälle juuttuneessa lentokoneessa. Kylmän sodan typeryys aiheuttaa vähitellen kohtuutonta haittaa koneessa istuville ihmisille ja tilanteen lukkiutumiseen eivät ole syypäitä vain amerikkalaiset vaan myös pökkelöpäiset neuvostoviranomaiset. Elokuvan tekijöillä on ollut ilmeinen tarkoitus ottaa kaikki irti tilanteen absurdiudesta, mutta lopputulos on lähinnä junnaava. Hetken ilahduksen tuo pikkupoika, joka Tupolevin ikkunasta näyttää paljasta takapuoltaan konetta kuvaavalle amerikkalaiselle televisioryhmälle.

Elokuvan vaikuttava kohtaus on kuitenkin ennen pattitilannetta. Neuvostotaiteilijaseurueen naiset käyvät shoppailemassa New Yorkin tavarataloissa ja ihastelevat löytöjään. Yksi naisista on löytänyt kauniin uimapuvun, ja vielä halvalla. Sitä täytyy kokeilla heti hotellihuoneen suihkussa. Kohta huoneen muut naiset kuulevat kirkaisun kylpyhuoneesta. Kamera näyttää viemäriaukon, johon punertava vesi virtaa. Kuva on kuin muistuma Psykosta tai Carriesta. Seuraava kuva näyttää suihkun alla onnettomana uimapukuaan tarkastelevan neuvostoihmisen. Punainen väri on tietenkin peräisin heikkolaatuisesta uimapuvusta. Kapitalistinen krääsä saattaa olla päältä kaunista katsottavaa, mutta ei kestä todellisen elämän testiä.