Wider Screen 2-3/2002

- Pääkirjoitus -

Kunnia kritiikille

Kritiikki on olennainen osa populaaria mediakulttuuria. Kritiikissä ei ole kysymys pelkästä teosten ja tuotteiden arvostelemisesta, vaan kritiikki ylläpitää keskustelua ja herättää ajatuksia. Kritiikki on se kulttuurin ilmaisumuoto, joka sitoo taiteen ja viihteen aikaan, antaa tai ohjaa kontekstia, jossa vastaanottajien tulkinta tapahtuu.

Levyjen, pelien ja muiden mediakulttuurin tuotteiden arvostelut ovat nykyään kaikille tuttuja. Tällä saralla elokuvien arvostelulla on kuitenkin pisimmät perinteet – elokuvakritiikkiä on käytännössä ollut yhtä kauan kuin näytelmäelokuvaakin. Lähes sadan vuoden taipaleella elokuvakritiikki on muuttunut siinä missä itse elokuvakin.

Elokuvakulttuuri on nykyään samalla niin massoittunutta kuin hajautettuakin. Tehokkaat tuotantokoneistot jauhavat elokuvia erilaisille yleisölle varsin yhtenevistä lähtökohdista. Kriitikon virka tässä nykyisessä runsauden pulassa on toimia "laadullisena" suodattimena elokuvien ja katsojien välillä. Kriitikko ei julista hyvyyttä tai huonoutta, vaan analysoi ja antaa asiasta mielipiteensä ohjaten näin nälkäisten kulttuurinahmijoiden kiireistä ajankäyttöä.

Kiireisin kehitys tuppaa elokuvakritiikkiäkin kännykkäviestintään soveltuvaksi "sisällöksi". Kun median tehot kasvavat ja monipuolistuvat, niin samalla asialle annettava tila eli sisältö kuihtuu entisestään. Kieli on ihmisen arkipäiväisin ilmaisuväline, ja jos se leikataan pois, seurauksena on vähäistä muminaa, jonka markkinamaakarit kyllä tulkkaavat kuluttajia kutkuttaviksi mainoslauseiksi. Puheet informaatioyhteiskunnasta tuntuvat usein liioitteluilta, kun miettii minkälaisen inflaation kouriin informaatio on viime vuosina ajautunut.

Vaikka tekninen kehitys harppookin rivakasti, niin onneksi se ei pysty kokonaan lannistamaan kulttuurikehitystä pitemmällä aikavälillä. Tulevat ja menevät trendit heiluttelevat käsitteitä ja käsityksiä, mutta kulttuurissa kehittyneet perusilmaisumuodot pysyvät perusteiltaan hyvin samoina tai ainakin niiden kehitys on huomattavasti hitaampaa ja huomaamattomampaa. Kritiikin arvoa tämän mittarina ei ole kovin hyvin tiedostettu.

Kun mediakulttuurissa tapahtuu, asioihin tartutaan herkästi ja kaikissa silmäätekevissä tiedotusvälineissä kaivetaan esiin asiantuntijat analysoimaan tapahtunutta. Mikä tahansa tapahtuma ja teko saadaan nykyaikana linkitettyä mediakulttuuriin, sillä se on läsnä kaikkialla. Mediakulttuurin oikeat asiantuntijat, tutkijat ja kriitikot, harvoin kuitenkaan kelpaavat sensaatioilla ja tunteilla puleeraaville tiedotusvälineille – ja jos kelpaavat, niin kyllä tervopäivärinnat saavat todellisen asian ylidramatisoitua paremmin myyväksi ja huomiota herättäväksi julistukseksi.

Wider Screen