Vallan yksipuoliset vahtikoirat

ALL THE PRESIDENT'S MEN
Presidentin miehet
(1976)
Ohjaus: Alan J. Pakula

Vallan yksipuoliset vahtikoirat

1970-luvun puoliväli oli Yhdysvalloissa syvän yhteiskunnallisen skeptisyyden aikaa. Vietnamin sota oli päättynyt koko maan haltuunottoon kommunistien toimesta, öljykriisi oli johtanut suuriin jonoihin bensa-asemilla ja Yhdysvaltain presidentti oli joutunut eroamaan ja hänen lähimmät avustajansa oli tuomittu vankeuteen. Tähän viimeksi mainittuun iski kuin miljoona volttia kahdeksan Oscar-ehdokkuutta haalinut ja neljä palkintoa voittanut Presidentin miehet (All the President's Men, 1976), jonka nähtiin tuolloin yleisesti olevan dokumentinomainen kuvaus Valkoisen talon korruptoituneesta ja lainvastaisesta ilmapiiristä. Esimerkiksi ohjaaja Oliver Stone muistaa elokuvan ensi-illan aikoihin ajatelleensa right on" - juuri näinhän se oli.

Tarkemmin katsottuna Presidentin miehet on kuitenkin pikemminkin sankaritaru kahden nuoren tähtireportterin väsymättömästä taistelusta poliittisten päätöksentekijöiden salaisuuksien selvittämiseksi kuin objektiivinen ja kokonaisvaltainen dokumentti monipolvisesta ja käsittämättömän vaikeaselkoisesta vyyhdistä nimeltä Watergate.

Washington Post -lehden reportterit Carl Bernstein ja Bob Woodward määrättiin tutkimaan hämärää murtoa demokraattisen puolueen vaalipäämajaan Watergate-toimistokompleksissa kesäkuussa 1972. Murtomiesten kytkennät presidentti Nixonin uudelleenvalintakomiteaan herättivät nuorten miesten epäilykset ja aikaa myöten Valkoisen talon osuus murtoon alkoi paljastua. Bernstein ja Woodward voittivat tutkimuksistaan Pulitzer-palkinnon, kirjoittivat skandaalista kaksi kirjaa ja nousivat siinä sivussa miljonääreiksi. Kaikki tämä tapahtui ennen kuin tapahtumakavalkadi päätettiin filmata vuonna 1976.

Presidentin miehet on pikkudetaljeihin keskittyvä elokuva Valkoisen talon toisen tason avustajien pikkurikkeistä ja se unohtaa täysin Watergaten pääasiallisen virheet eli presidentin läheisten avustajien sekaantumisen murron peittelyyn, mikä lopulta johti vääriin valoihin ja linnatuomioihin. Tämän Woodstein"-parivaljakon tehtävä oli yksinkertaisesti selvittää edelleen olettamiaan ja huomaamiaan epäselviä yksityiskohtia roikkumalla puhelimessa ja tapaamalla asianosaisia. He olivat kuitenkin vain pikkutekijöitä prosessissa, jonka oikeudenmukainen kulku oli viime kädessä kiinni maan oikeusjärjestelmän toimivuudesta ja päättäjien vastuusta viranhoitoa kohtaan. Washington Post -sanomalehti ei Watergatea selvittänyt eikä tyhjentävästi raportoinut.

Hoffman ja Redford olivat elokuvan valmistumisen aikoihin ehdottomasti uransa huipulla, joten näiden kahden suuren liberaalin näyttelijän tenhovoima oli myös vaikuttamassa elokuvan suureen suosioon ja tutkivan journalismin tuolloiseen ylivertaiseen ylistyslauluun. Elokuvaan myös sotkettiin aimo annos jännitystä, kun Woodward tapaili öisissä autotalleissa salaperäistä lähdettään Syväkurkkua" – sankaritaru oli valmis. Elokuvasta taiteenlajina ei kuitenkaan ole historian näkijäksi, vain sen tekijäksi.