|
|
|
|
SMALL
TIME CROOKS (2001) Ohjaus: Woody Allen Pääosissa: Woody Allen, Tracey Ullman, Hugh Grant, |
 |
Köyhät kyykkyyn Keksejä ja konnia ei ole noteerattu Allenin parhaimpien elokuvien joukkoon. Kyseessä ei ilmeisesti ollut tarpeeksi älykäs ja sofistikoituneen neuroottinen elokuva, kun Allen suorasukaisesti osoitti, miten paskantärkeäksi ihmiset maailman ymmärtävät. Elokuva tekee selvää jälkeä ihmisestä yhteiskuntaluokkia kumartelematta. Niin juntit kuin hienostelijatkin paljastetaan samasta alkukantaisesta muotista valetuiksi pelleiksi, jotka sätkivät ympäriinsä ikuisina opportunisteina. Yllätys ei ole sekään, että junttiosasto on lopulta se rehellisin ihmisryhmä. Allenin elokuvassa köyhistä junteista tulee puolivahingossa ökyrikkaita ja sivistymättömille moukille tuleekin kiire kultivoitua seurapiireihin soveltuviksi. Allen ei kätke sanottavaansa rivien väliin. Ihmiset määrittävät onnellisuutensa ja menestyksensä aina rahassa. Ollakseen jotain ihmisen pitää menestyä, olla tunnettu ja hienostunut. Köyhien junttien kohdalla taivaiden tavoittelu on ymmärrettävämpää, mutta samaan sortuvat sivistyneet hienostelijatkin, joiden ainakin teoreettisesti pitäisi tietää, että raha ratkaisee ehkä omaisuuden koon, mutta ei elämän ymmärtämistä. Taloudellisen menestyksen hedelmää maistaneet juntit palautetaan elokuvan lopussa omalle paikalleen. He edustavat elokuvassa kuitenkin oppineita, sillä heille valkeni, että lompakon paksuus ja sivistyneisyyden syvyys eivät ratkaise. Tärkeintä on ymmärtää elämänsä ja suhteuttaa se muuhun maailmaan. Tällöin voi olla onnellinen siitä mitä on, eikä tarvitse yrittää olla muuta. Hienostelijoille tämä ei selviä, sillä he eivät tiedosta olevansa myös juntteja. Heinoinkaan sivistyneisyys ei tarkoita perimmäistä viisautta. Pikkusormet ojossa etiketin mukaan elostelevat ovat harvoin todellisen tietoisia siitä kulttuurisesta pääomasta, jonka he ovat ympärilleen haalineet. He ovat vain sivistyssanoilla pöyhisteleviä juntteja. Allenin elokuvan tematiikka on ajankohtainen. Tavoiteltavan vaurauden kiiltokuvat silmissään juntit jonottivat meilläkin tuulipuvuissaan it-osakkeita, kun hienostuneemmat juntit olivat pölhöydessään ensin ne pilviin nostaneet. Lopulta matkalla pankkiin nauroivat vain huijarit ja keikarit. Näin maailma toimii. Huijarit rakentavat hienostuneiden junttien avulla ansan, johon lopulta tarttuvat myös tuulipukujuntit. Juntit pitävät kaikilla tasoillaan maailman pystyssä ja huijarit vievät sitä eteenpäin. Se, minne tällä menolla päädytään, pelottaa oikeasti. Jostain kumman syystä Allenin elokuvan juntit kuin tosielämän rytsölätkään eivät tunnu kolistelevan varoituskelloja juuri kenenkään päässä. teksti: © Juha Rosenqvist |
[takaisin]
|
|
