Wider Screen, nro 1/2001

"Rajaseutu"

[pääkirjoitus]

SISÄLLYS

• Miehessä pitää olla jazzia
  Clint Eastwood -spesiaali
  "Elämällä ja elävällä kuvalla on outo huumorintaju. Aina eivät kaikki olisi jaksaneet uskoa, että spagettiwesternien nimettömästä pyssymiehestä ja kivikovien rikoselokuvien kovanaamasta oli tuleva taide-elokuvien arvostettu ohjaaja ja amerikkalaisen elokuvaviihteen suurimpia kulttuuri-ikoneja. Eikä kyse ole koskaan ollut mistään "muodonmuutoksesta", vaan taiteilijan persoonan avoimuudesta, terävästä harkinnasta, kärsivällisyydestä, näkemysten moniulotteisuudesta ja lahjakkuudesta."

• Charlie Daniels - countryn viimeinen punaniska?
  Kimmo Ahonen
  "Country-lyriikoissa on rajaseutu ollut perinteisesti vahvasti läsnä, sekä fyysisenä että erityisesti mentaalisena paikkana. Country-musiikin kiinnostavimpia ja poikkeuksellisimpia hahmoja on Charlie Daniels, jonka tähtikuva on vuosien varrella muuttunut 1970-luvun outlaw-kapinallisesta 1990-luvun äärikonservatiiviseksi patriootiksi. Lyriikoissaan ja erityisesti kotisivuilleen kirjoittamissaan artikkeleissa Daniels näyttäytyy ylpeänä punaniskana, jonka käsityksiä on herkullista verrata 1980- ja 1990-luvun amerikkalaisten konservatiivien kirjoituksiin."

• Vapaata maata ja vapaita miehiä
  Katsaus rajaseututeoriaan historiantutkimuksessa ja lännenelokuvissa
  Riitta Laitinen
  "Vuonna 1983 historioitsija Frederick Jackson Turnerin pitämä esitelmä, 'The Significance of the Frontier in American History', loi suunnan seuraavalle sadalle vuodelle Yhdysvaltain lännen historiankirjoitusta. Hänen ajatuksensa ovat eläneet myös kansan keskuudessa hyvin voimakkaasti riippumatta siitä, mitä historioitsijat ovat kulloinkin asiasta sanoneet. Elokuvissa – rajaseututeorian keskeisten teemojen esiintulemisen lisäksi – myös sankarien ominaisuudet saattavat muistuttaa Turnerista. Lännenelokuvien sankarien monet ominaisuudet sopivat hyvin yhteen Turnerin amerikkalaisen, rajaseudulla syntyneen kansanluonteen kuvailun kanssa."

• Ihmisyyden äärirajoilla
  Ihmisenä olemisen ja selviytymisen rajaseutu science fictionissa
  Juha Rosenqvist
  "Ihmisyyden pohdinnan sijoittaminen science fiction -elokuviin ei ole yksiselitteistä, sillä genre on laaja ja moniulotteinen. Ihminen ja ihmisen selviytyminen ovat olleet tieteistarinoiden keskiössä lähes aina, mutta varsinaisesti ihmisyyteen ja ihmisyyden kohtaloon sekä identiteetin määrittelyyn on tartuttu vasta postmodernin ajan scifi-elokuvissa (ja myös kirjallisuudessa), joista lähempään tarkasteluun nostan Blade Runnerin, The Thingin, Alien-elokuvat ja 6. päivän."
  - Blade Runner: ihmisyys kyseenalaistaa ruumiin
  "Elokuvan peruskysymys on, mitä on olla ihminen. Perinteisesti science fictionissa, ja myös sen tutkimuksessa, on käsitelty ihmisen ja robotin eroja, mutta Blade Runnerissa asetelma kääntyy tutkimaan eroja ihmisessä ja ihmisyydessä itsessään."
  - The Thing ja Alien: ruumiin riistäminen ihmisyydeltä
  "The Thingiä kuten Alien-elokuviakin on tulkittu myös virushysteriaa, ennen kaikkea aidsia, käsittelevinä profetioina. Elokuvat heijastelevat pelkoa siitä, miten ihmisruumis on haavoittuvainen vieraille uhkatekijöille ja miten saastutettu ruumis lopulta kyseenalaistaa koko ihmisyyden, kun ihmisyydeltä on viety sen turvalliseksi kokema koti eli ihmisruumis."
  - 6. päivä: kloonaaminen kyseenalaistaa ihmisyyden
  "Ihmisen DNA-kartta on valmis, geeniteknologia on viritetty huippuunsa ja huhut ihmisen kloonaamisesta kiertävät tiedejulkaisujen sivuilla. Vuosituhannen vaihteen elokuvissa ei ole juuri eksploatoitu tätä aihetta. Valtavirran scifi-elokuvassa Roger Spottiswooden ohjaama 6. päivä on ollut ainoa ihmisen kloonaamista käsitellyt elokuva, joka sinällään ei tuonut science fictionin diskurssissa mitään uutta esille."

• Rajaseutu karsii jyvät akanoista
  Proto-amerikkalaisten matka Michael Mannin postkolonialistisessa Viimeisessä mohikaanissa
  Katja Viiri
  "Mannin Viimeinen mohikaani rakentaa kuvaa ideaalista amerikkalaisuudesta ennen kaikkea suhteessa englantilaisiin, joissa henkilöityy eurooppalaisen kulttuurin ja ihmisen nurja puoli. Tämä vastakkainasettelu tiivistyy Haukansilmän ja Heywardin välisessä konfliktissa. Englantilaisia emme enää tahdo olla, tulkaamme siis paremmiksi amerikkalaisiksi. Kuva amerikkalaisuudesta rakentuu siis osin negaatiosta, jossa amerikkalaisuus on jotakin, jota eurooppalaisuus ei ole, mutta myös jotakin, jota Amerikan alkuperäiskansatkaan eivät ole."