"Rajaseutu"
|
"Rajaseutu"
|
- Pääkirjoitus - Rajaseutu on ikuinen Frederick Jackson Turnerin 1800-luvun lopulla esittelemä rajaseututeesi koki suuren henkisen inflaation 1960-luvulla, kun Yhdysvallat ryvettyi Vietnamin pitkässä sodassa. Kennedyläinen uusi rajaseutu muodostui lopulta päättymättömältä tuntuvaksi painajaiseksi, joka kyseenalaisti amerikkalaisen frontier-myytin. Perinteisen rajaseutuideologian voidaan katsoa päättyneen 1970-luvun alkupuolella, jolloin Yhdysvallat vetäytyi häpeällisestä sodasta. Uutta myyttiä uudesta suuresta tehtävästä ei syntynyt. Kuoliko manifest destiny lopullisesti? Rajaseudut eivät ole kuitenkaan kadonneet, päinvastoin. Rajaseutu on amerikkalaisessa kulttuurissa - ja siis universaalissa viihdekulttuurissa yleensä – ristiriitainen mentaalinen tila, jota voidaan hyödyntää erilaisissa, yllättävissäkin yhteyksissä. Rajaseutu ei ole enää vain lännenelokuvan vakiokuvastoa, vaan osa populaarikulttuurin keskeistä ikonografiaa. Science fictionissa uusi kosminen rajaseutu on innoittanut lukuisia kirjailijoita, sarjakuvan- ja elokuvantekijöitä. On konkreettisesti kuvattu avaruuden valloitus- ja tutkimusretkiä, kun taas on myös syvemmälti luodattu sitä loputonta frontieria, joka on ihmisen mielessä, hänen teoissaan. Ei mikään yllätys, että Blade Runnerin replikantti Roy Battya voidaan pitää rajaseutusankarina, joka taisteltuaan kaukaisissa kolkissa palaa Maahan tekemään tilejään selväksi oman olemassaolonsa suurista kysymyksistä. Tekniikan ja ihmisen yhteinen vaellus tulee varmaankin tarjoamaan vielä lisää tulkintoja inhimillisen elämän määritelmistä ja rajoista. Etsiäkseen rajaseutua kun ei aina tarvitse matkata mantereiden tai maailmojen ääriin. Blade Runnerissa androidit vaikuttavat ihmistä inhimillisemmiltä. Kubrickin 2001: Avaruusseikkailussa hunajaisella mutta petollisella äänellä haastava HAL vaikuttaa suorastaan sympaattiselta verrattuna konemaisesti käyttäytyviin ja kommunikoiviin astronautteihin. Kohtalokkaasti HALin "konekantti" ei kestänyt tärkeän ja kalliin tehtävän suuria paineita. Profetian lailla kummatkin elokuvat herättävät tärkeän kysymyksen nykyisen teknologian palvonnan aikana, kun ihmisille kaupataan aina vain pienempiä ja enemmän ihmeellisiä ominaisuuksia sisältäviä monoliitteja. Miten erottaa hyvä teknologia pahasta teknologiasta? Teknologian palvonnan vastakohtana on ollut teknologisen kehityksen väkivaltainen vastustaminen, ja myös jälkimmäiselle linjalle löytyy omat "manifestinsa". Yhdysvaltain kenties tunnetuin terroristi Unabomber - entinen yliopiston matematiikan professori Theodore Kaczynski - varoitti, että teknologia tekee ihmiselle saman, minkä ihminen on tehnyt luonnolle. Ihminen valjasti luonnon ravinnonlähteekseen, kesytti villieläimistä kotieläimiä. Kesyttääkö teknologia samalla tavalla ihmisistä omia kotieläimiään? Unabomber julisti teknologian vastaista vallankumousta, mutta tuskin uskoi siihen itsekään. Niin kauan kuin pikkusieluiset ja eettisesti epätasapainoiset tiedemiehet, insinöörit, poliitikot ja ekonomit johtavat ihmiskuntaa mitään vallankumousta ei ole odotettavissa. Ihmisen olemassaolon rajaseutu ei kiehu vielä, ehkä joskus. Eikö olisi ironista, että ihmiskunta päättäisi päivänsä teknologian taluttamana lammaslaumana vähämielisesti lauleskellen ja leperrellen, kuten HAL. Yksi elokuvahistorian oivaltavimpia kohtauksia on, kun ihmisapina tarttuu 2001: Avaruusseikkailussa luuhun ja keksii pitävänsä kädessään asetta, murha-asetta, ihmissukujen ja -rotujen tärkeintä työkalua. Ilman tätä alkukantaista huippuoivallusta amerikkalainen rajaseutu olisi jäänyt kesyttämättä tai valloittamatta. Ilman sitä moni sota olisi jäänyt sotimatta. Ilman sitä ihminen ei olisi planeettansa herra. Entä tulevaisuudessa? Millaisia rajaseutuja ihminen vielä kohtaa kosmisessa yksinäisyydessään? Ehkä hän kokoaisi vihdoinkin ajatuksiaan ja tunnustelisi vielä kokeilemattomia voimiaan… Ehkä hän jotakin keksisi… Wider Screen
|
