Wider Screen 1/2001

MIEHESSÄ PITÄÄ OLLA JAZZIA

Elämällä ja elävällä kuvalla on outo huumorintaju. Aina eivät kaikki olisi jaksaneet uskoa, että spagettiwesternien nimettömästä pyssymiehestä ja kivikovien rikoselokuvien kovanaamasta oli tuleva taide-elokuvien arvostettu ohjaaja ja amerikkalaisen elokuvaviihteen suurimpia kulttuuri-ikoneja. Eikä kyse ole koskaan ollut mistään "muodonmuutoksesta", vaan taiteilijan persoonan avoimuudesta, terävästä harkinnasta, kärsivällisyydestä, näkemysten moniulotteisuudesta ja lahjakkuudesta. Mainos- ja markkinointikielellä voitaisiin puhua tavaramerkin merkitysten laventamisesta ja syventämisestä. Laadusta tinkimättä, lihaa säästämättä.

Kun ihmiset vanhenevat, heidän oletetaan istuvan sohvalla tv:tä tuijottaen ja kaljaa ryystäen. Eastwood on sanonut, että se ei ole hänen juttunsa. Hän kertonut pitävänsä yksinkertaisista asioista ja samaan hengenvetoon toisaalta todennut olevansa paljon kompleksisempi ihminen kuin, mitä antaa ulospäin näyttää. Eastwood on myös kummastellut sitä, miten amerikkalaiset ovat hylänneet heille kaksi keskeisintä taidemuotoaan – westernin ja jazzin. Elokuvillaan mies on jättänyt testamenttinsa kaikista näistä sanomisistaan. Ei ihme, että joillekin Eastwood on amerikkalaisen nykyelokuvan kasvojen sielun peili.

Eastwood on rukiinmakuinen taiteilija. Hänen elokuvistaan maistaa aina jotain tuttua, turvallista ja maanläheistä, mutta tuon perusmaun eri vivahteet tekevät niistä suurta herkkua. Aina kerta toisensa jälkeen reseptiin on lisätty jotain uutta – jotain kiehtovaa, perusihmisyyteen liittyvää, vanhan ja kokeneen kertomaa, jota ei voi kuin kunnioittaa.

Paljon olemme saaneet peruskalliomaiselta lännenmieheltä, jolla on jazzmuusikon kosketus elämään ja taiteeseen. Ja kun tiedämme miehen hienostuneen ironian tajun, niin mikä onkaan herkullisempaa kuin se, että nimestä "Clint Eastwood" saadaan anagrammi "old west action".

.

Korpraali McB (1971)

Yön painajainen (1971)

Ruoska (1972)

Kimmo Hämäläinen:

Janne Rosenqvist:

Juha Rosenqvist:

Mies San Fernandosta (1978)
Lällärit lakoon (1980)

Armoton (1992)

Täydellinen maailma (1993)
Hiljaiset sillat (1995)

Eero Tammi:

Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa (1997)

[clinteastwood.net]