Onnimanni Liukkonen – Wider Screen 3-4 / 2000

– Notorious hitchcockilaisena elokuvana

Notorious (1946) on ensimmäinen Alfred Hitchcockin ohjaama elokuva, jonka hän myös tuotti itse. Hitchcockilla oli elokuvaan täysi kontrolli, toisin kuin aiempiin Amerikan kauden elokuviinsa, joissa tuottaja David O. Selznickin vaikutus näkyi selvästi. Notorious-projektin Selznick oli myynyt kokonaisuudessaan RKO-yhtiölle, jonka suojissa Hitchcock sai täyden taiteellisen päätösvallan elokuvasta.

Francois Truffaut on korostanut Notoriousin merkitystä, hänen mielestään se oli Hitchcockin paras mustavalkoinen elokuv,a, samalla kun se antoi tarkimman kuvan Hitchcockin työskentelystä ja tyylistä. (Truffaut 1983, s. 126 & 140) Myös yleisö piti Notoriousista ja se menestyi hyvin elokuvateattereissa, minkä lisäksi se sai kriitikoilta kiittävän vastaanoton. Koska myös Hitchcock itse piti elokuvaa onnistuneena esimerkkinä työstään, on mielekästä väittää, että Notorious on yksi keskeisimpiä Hitchcock-elokuvia, vaikkei se olekaan noussut aivan Psykon tai Vertigon kaltaiseksi klassikoksi.

Naisagentti metsästää natseja Brasiliassa

Syksyllä 1944 Hitchcock suunnitteli lehtijutun pohjalta elokuvaa, jossa naisen seksuaalisuutta hyödynnettäisiin poliittisiin tarkoituksiin. Tästä ideasta syntyi Notorious. (Nyman 1993, s. 231) Perusideaksi hahmottui agenttitarina, jossa maanpetoksesta tuomitun rikollisen tytär matkustaa latinalaiseen Amerikkaan FBI-agentin viemänä.

Notoriousin juoni on selkeän yksinkertainen. Alussa elokuvan sankarittaren Alician (Ingrid Bergman) saksalaissyntyinen isä tuomitaan Miamissa vankeuteen maanpetoksesta. Isänsä petturuudesta kärsivä tytär pitää illalla kotonaan juhlat, joihin myös FBI-agentti Devlin (Cary Grant) on saapunut värväämään tätä vakoojaksi. Devlin saa suostuteltua Alician mukaansa Brasiliaan, jossa naisen saksalaistaustaa voitaisiin käyttää hyväksi vakoilussa. Alicia rakastuu Devliniin, joka kuitenkin arastelee suhdetta, koska hän ei ole täysin vakuuttunut kevytkenkäisen ja alkoholia käyttävän Alician elämäntavan muutoksesta. Alicia saa tehtäväkseen soluttautua ennestään tuntemansa natsin Alex Sebastianin (Claude Rains), lähipiiriin. Tehtävä etäännyttää Devlinin ja Alician toisistaan.

Lyhyen seurustelun jälkeen Alex haluaa naimisiin Alician kanssa, johon tämä FBI-agenttien kehotuksesta suostuu. Natsien suunnitelmien jäljet johtavat Alexin talon viinikellariin, johon Alicia ja Devlin murtautuvat juhlien aikana. He löytävät kellarista uraanilla täytettyjä viinipulloja. Alex kuitenkin huomaa heidät kellarissa ja he suutelevat ettei Alex aavistaisi heidän suunnitelmiaan. Myöhemmin illalla Alex huomaa viinikellarin avaimen kadonneen hänen avainnipustaan ja aavistaa Alician petturuuden. Alexin varmistuttua siitä, että Alicia on vakooja, hän kertoo kaiken äidilleen (Leopoldine Konstantin).

He päättävät yhdessä myrkyttää Alician niin, että se näyttäisi tapaturmalta, koska toisten natsien ei haluta saavan tietää, että Alex on naimisissa vakoojan kanssa. Lopulta Devlin saapuu pelastamaan kuolemankielissä viruvan Alician tunnustaen samalle rakkautensa tälle. Kun Devlin taluttaa vaikuttavassa loppukohtauksessa Aliciaa ulos Sebastianien talosta, ei Alex uskalla paljastaa tilannetta toisille natseille, koska pelkää näiden rankaisevan häntä erehdyksestä. Devlin jättää kuitenkin autoon noustuaan Alexin ulos natsien koston armoille.

Hitchcock, MacGuffin ja Suspense

Saatuaan vapaat kädet Notoriousiin Hitchcock ja käsikirjoittaja Ben Hecht ryhtyivät kehittelemään "MacGuffinia". MacGuffin on Hitchcockin oma nimitys henkilöhahmojen toiminnan motiiville. Se on eräänlainen syy saada elokuvan sankari tai sankarit vaaraan. Hitchcockin mukaan MacGuffinin tyhjentävällä loogisella selittämisellä ei ole elokuvan juonen kannalta keskeistä merkitystä. Se on vain väline tiettyjen tilanteiden aikaansaamiseksi. (Truffaut 1983, s. 112–113)

MacGuffinin sisällön merkityksettömyyttä voidaan selventää tarkastelemalla Notoriousia. Elokuvan MacGuffiniksi valittiin yksinkertainen idea uraanilla täytetyistä viinipulloista, joita natsit piilottelivat viinikellarissa. Elokuvassa ei selitetä natsien suunnitelmien vaarallisuutta tarkemmin, uraani vain yksinkertaisesti on vaarallista Yhdysvaltojen turvallisuudelle. Eräässä Notoriousin kohtauksessa tohtori Anderson ilmoittaa natsitovereilleen työnsä olevan päätöksessä. Ainoa informaatio, jonka katsoja kohtauksesta saa on se, että työn tulos on natsien kannalta positiivinen. Tarinan kannalta katsoja ei tarvitse enempää tietoa, olennaista on se, että natsien suunnitelma edistyy. Nykyisin uraanin vaarallisuus on yleisesti tiedossa, mutta 40-luvun puolivälissä ei ainetta juurikaan tunnettu. On syytä muistaa että elokuva tuotantoprosessi tapahtui suurelta osin ennen Hiroshiman ja Nagasakin pommituksia. Notoriousin ensi-illan aikaan atomipommi oli jo todellisuutta. Niinpä natsien puuhastelu uraanin kanssa sai ehkä suuremman roolin elokuvassa kuin alunperin oli tarkoitus.

Jännitystä (suspense) pidetään yleensä näkyvimpänä Hitchcock-elokuvan piirteenä. Lähes kaikki hänen elokuvansa pitävät sisällään jännityselementtejä ja suurimmassa osassa jännityksellä on keskeinen tarinaa kuljettava rooli. Mitä jännityksellä sitten tarkoitetaan hitchcockilaisessa mielessä? Yksinkertaisesti se voitaisiin määritellä elokuvan sisällön dramatisoinniksi. Kun sinänsä arkipäiväisiä tapahtumia taustoitetaan dramatiikkaa tuottavilla tiedoilla, muuttuvat kohtaukset jännittäviksi. (Truffaut 1983, s. 9) Jännityksen käsitettä tarkentaa seuraava lainaus, jossa Hitchcock itse selventää jännityksen ja yllätyksen eroa:

"Keskustelemme viattomasti. Olettakaamme, että pöydän alla on pommi. Mitään ei tapahdu, mutta sitten yhtäkkiä kuuluu 'pum'! Pommi räjähti. Yleisö yllättyy, mutta ennen sitä se on seurannut aivan tavallista kohtausta. Otetaan seuraavaksi esimerkki jännitystilanteesta. Pommi on pöydän alla ja yleisö tietää sen. Se on vaikkapa nähnyt anarkistin pistävän sen sinne. Katsojat ovat tietoisia siitä, että pommi räjähtää kello yhdeltä. Lavasteissa on mukana kello ja yleisö näkee sen osoittavan viittätoista vaille yhtä. Näissä olosuhteissa viaton keskustelu muuttuu kiehtovaksi, koska yleisö osallistuu kohtaukseen. Katsojat haluaisivat varoittaa valkokankaan henkilöitä: 'Älkää puhuko turhia. Allanne on pommi, joka räjähtää kohta!' " (Truffaut 1983, s. 58–59)

Hitchcock vetää esimerkkinsä pohjalta sen johtopäätöksen, että yleisölle pitää mahdollisuuksien mukaan kertoa etukäteen tapahtuvasta. (Truffaut 1983, s. 59) Notorious toimii monessa suhteessa juuri näin. Laajasti ajatellen koko Alician oleskelu Alexin seurassa on ladattu jännityksellä, koska katsojat tietävät, että hän on vakoilija. Asetelma kääntyy myöhemmin päälaelleen, kun katsojat ovat tietoisia Alexin ja tämän äidin suunnitelmista myrkyttää Alicia. Yksittäisistä kohtauksista vahvalla jännityksellä on latautunut esimerkiksi Alician ja Devlinin viimeinen tapaaminen puistossa. Alicia valehtelee Devlinille olevansa krapulassa, vaikka itse asiassa hänet on myrkytetty. Katsojalle jää vaikutelma, että Alicia heikentää mahdollisuuttaan selviytyä myrkytyksestä, koska hän tieten tahtoen valehtelee olevansa krapulassa.

Francois Truffaut kiteyttää hitchcockilaisen elokuvan juonen seuraavasti:

"Hän itse asiassa rakentaa juonen yllättävän yhteensattuman ympärille, joka muodostaa elokuvan perustilanteen. Sen jälkeen hän syöttää draamaan suurimman mahdollisen määrän jännitystä ja johdonmukaisuutta ja vetää langat yhä kireämmälle siirtyessään kohti huipentumaa. Sitten hän laskee otteensa yhtäkkiä irti ja antaa tarinan nopeasti purkautua."

(Truffaut 1983, s. 9)

Tämä määritelmä sopii hyvin Notoriousiin. Elokuvan yllättävä yhteensattuma on Alician ajautuminen avioliittoon vakoilemansa natsin kanssa. Alicia tuntee ennestään Alex Sebastianin, natsirikollisen, joka on jo aiemmin ollut rakastunut häneen. Tämä mahdollistaa hänen soluttautumisen natsien lähipiiriin ja johtaa lopulta avioitumiseen Alexin kanssa. Koska myös FBI-agentti Devlin on (enemmän tai vähemmän) rakastunut Aliciaan, kehittyy Notoriousin jännitys, paitsi poliittiseen vakoilun, niin ennen kaikkea myös rakkauden tavoittelun ja miesten välisen mustasukkaisuuden ympärille.

Hitchcockin varhaiskauden elokuvissa juonella oli keskeinen asema. Myöhemmin, kun hän oli oppinut hallitsemaan jännityselokuvien kertomisen mekanismin, hän pystyi laajentamaan skaalaansa. Peter von Baghin mukaan jännitys Hitchcockin elokuvissa sisältyy ennemmin elokuvien metodiin kuin niiden teemaan. (von Bagh 1979, s. 54) Notorious on leimallisesti rakkauselokuva. Sen jännitysrakenne tukee rakkausteemaa. Se, saavatko elokuvan rakastavaiset toisensa nousee lopulta tärkeämmäksi kuin natsien salajuonien paljastaminen. Toki parin yhteen saattaminen edellyttää myös salajuonen selvittämistä. Notorious voidaankin nähdä rakkaustarinana, jossa vakoilutarina on vain esteenä päähenkilöiden suhteelle. Myös Hitchcock itse piti Notoriousia ennen kaikkea rakkauselokuvana, jossa päähenkilöiden väliset suhteet ja moraaliset valinnat nousevat elokuvan keskeisiksi teemoiksi. ( Spoto 1983, s. 285)

Naisgotiikkaa

1940-luvulla Hitchcock oli tehnyt useita niin sanottuun naisgotiikan (female gothic) piiriin kuuluvia elokuvia. Toisaalta näissä elokuvissa oli myös yleisesti miehisenä lajityyppinä, pidetyn film noirin piirteitä. Myös Notorious jatkoi samoilla linjoilla.

Naisgotiikan lajityypille on ominaista naisen näkökulma. Lajin arkkityypissä nuori nainen rakastuu ja menee naimisiin vanhemman miehen kanssa, jota hän rupeaa myöhemmin pelkäämään. Hitchcockin aiempi Amerikan-kauden elokuva Suspicion (1941) toimii varsin selkeästi tämän kaavan mukaan. (Modleski 1988, s. 57) Notorious sen sijaan jalostaa naisgotiikkaa eteenpäin. Elokuvan näkökulma on varsin pitkälti Alician, joka menee naimisiin Alexin kanssa vaikka rakastaa Devliniä. Naisesta tulee miesten seksuaalisen kamppailun kohde, jolla itselläänkin on aktiivinen vakoilijan rooli tiedonhankinnassa. Notorious siis yhdistää piirteitä tyypillisestä miehisestä lajityypistä film noirista, jossa mies tutkii aktiivisesti naista, ja naisgotiikasta, jossa naisella on aktiivisen tutkiva rooli. Film noirin nainen on yleensä seksuaalinen miehisen katseen kohde, kun taas naisgotiikan nainen on epäeroottinen tutkija. Notoriousissa nämä piirteet yhdistyvät Aliciassa. (Modleski 1988, s. 60–61)

Pinnalta katsottuna Notorious on noir-henkistä realismia, mutta ohjauksen hypnoottisella intensiivisyydellä ylitetään yksinkertaisen realismin ja lajityyppiluokituksen rajat. (Nyman 1993, s. 253) Notorious onkin sukupuolen näkökulmasta kompleksinen elokuva. Se yhdistää miehisen noir-elokuvan ja naisgotiikan. Yksinkertaistaen voisi väittää, että Notoriousin naisgoottiset piirteet liittyvät miehiseen agenttitarinaan, kun taas miehiset film noir -piirteet kuuluvat rakkauden tavoittelun piiriin.

Notoriousin tarina etenee harmaan moraalin alueella, jossa mikään ei ole mustavalkoista. Se keskittyy olennaisesti Ingrid Bergmanin roolihahmoon, jonka vapautumista isänsä synneistä seurataan. Cary Grantin näyttelemä Devlin taas on ristiriitainen hahmo. Hän lyö Aliciaa ja pakottaa tämän suoranaiseen valtion prostituutioon, mutta lopussa hän pelastaa Alician hengen ja tunnustaa tälle rakkautensa. Alex Sebastian taas on onneton, rakkauden sokaisema hahmo, joka elää omistavan äitinsä kanssa. Yksikään Notoriousin päähenkilöistä ei ole mielipuoli. Esimerkiksi elokuvan konna Alex on monin tavoin sankari Devliniä inhimillisempi.

Notoriousin ensimmäisessä kohtauksessa joukko lehtimiehiä odottaa Alician poistumista oikeussalista, jossa hänen isälleen luetaan vankilatuomio. Kun Alicia saapuu aulaan ahdistelevat lehtimiehet häntä oikeusjuttuun liittyvillä kysymyksillä. Taustalla mies käskee toista varjostamaan Aliciaa. Seuraavassa kohtauksessa Alicia juhlii ystäviensä kanssa kotonaan. Kuvassa nähdään selin kameraan oleva hahmo, joka osoittautuu myöhemmin Devliniksi, johon, kuten tiedämme, Alicia sittemmin rakastuu. Kummassakin kohtauksessa Alicia on asetettu konkreettisesti miesten katseen kohteeksi. Notorious onkin olennaisimpia katsomisen ja tirkistelyn teemoja viljelevä Hitchcock-elokuva. (Nyman 1993, s. 240–241)

Melkein jokaisessa Notoriousin kohtauksessa joku on tirkistelijän asemassa. Lehtimiehet elokuvan alussa, Devlin Alician kutsuilla, Alex Sebastian rakastuneena kosijana ja myöhemmin omistavana aviomiehenä sekä Sebastianin äiti katsovat kaikki tiiviisti Aliciaa. Yleensä nimenomaan Alicia on tarkkailun kohteena, mutta myös hän, jo vakoojan roolinsa vuoksi, tarkkailee muita.

Alicia on toisaalta myös se, jonka näkökykyä elokuvassa rajoitetaan. Elokuvan alussa autoa ajavan humalaisen Alician näkökenttää häiritsevät silmillä roikkuvat hiukset. Seuraavana aamuna hänen näkökenttänsä on huojuva, kohtauksen aikana kamera ajaa Alician katsetta simuloiden ylösalaisin näkyvään Devlinin hahmoon. Elokuvan loppupuolella näkökenttää hämärtää myrkky: yhdessä elokuvan vaikuttavimmassa kohtauksessa myrkytetty Alicia näkee Alexin ja tämän äidin hahmojen sulautuvan yhdeksi läiskäksi ovessa. Tania Modleskin mukaan Alician näkökyvyn rajoittaminen johtuu siitä, että nainen, joka käyttää seksuaalisuuttaan hyväksi tietojen keruussa ja vallan tavoittelussa – kuten Alicia natsien suunnitelmia tutkiessaan ja Devlinin hyväksyntää tavoitellessaan – on uhka miehelle. (Modleski 1988, s. 60–61)

Epäselvä näkeminen liittyy Aliciaan "sensorisesti", Devliniin ja Alexiin "moraalisesti". (Nyman 1993, s. 242–244.) Devlin ei kykene hahmottamaan Alician moraalista statusta, hän ei usko naisen elämäntapojen muutoksen vilpittömyyteen. Käytöksellään Devlin ajaa Alician valtioprostituutioon ja lähes kuolemaan. Pienikokoinen ja vanheneva Alex ei taas rakkaudeltaan ja omistushalultaan pysty näkemään Alician todellista olemusta. Alex on – kuten Devlinkin tavallaan – rakkauden sokaisema. Alexin äiti on sen sijaan nainen, jolla on läpitunkeva katse, ja hän suhtautuu epäilevästi Aliciaan alusta asti.

Devlin tuijottaa alkukohtauksessa humaltuvaa Aliciaa ja pyrkii myöhemminkin jäämään tarkkailijan asemaan. Hän on Hitchcockin ensimmäisiä voyeristejä. (von Bagh 1979, s. 79) Myös Alex on tirkistelijä, joka valvoo Aliciaa herkeämättä saatuaan tämän lähelleen. Hevoskilpailuissa Alex tarkkailee kiikarilla Aliciaa, joka tapaa Devlinin. Myöhemmin juhlissa Sebastianien talossa hän valvoo herkeämättä vaimonsa liikkeitä. Devlin ja Alicia taas tarkkailevat juhlissa heitä valvovan Alexin liikkeitä. Kellarissa Alex sitten näkee sen, mitä hän on pelännyt: Devlin ja Alicia suutelevat. Tätä Alex ei anna anteeksi, vaan juhlien jälkeen Alex katsoo vaimoaan murhaavasti. (Nyman 1993, s. 245; ks. myös Modleski 1988, s. 62)

Heikki Nyman toteaa Notoriousin hitchcockmaisuuden olevan sen "objektiivisessa julmuudessa", joka ilmenee esimerkiksi loppukohtauksessa, jossa Devlin jättää Alexin natsien koston armoille. Tämä jättää lopun onnellisuudesta epäpuhtaan maun. (Nyman 1993, s. 240.) Nyman on varmasti oikeassa, mutta vuonna 1946, natsien hirmutekojen ollessa vielä tuoreessa muistissa, ei loppuratkaisu varmasti näyttänyt yhtä epäpuhtaalta kuin nykypäivänä.

Kertovat esineet

Hitchcock pyrki alkuajoista lähtien elokuvissaan puhtaaseen elokuvalliseen ilmaisuun, jossa jokaisella yksittäisellä kuvalla olisi selkeä latautunut merkitys. Notorious on yksikertainen ja tyylitelty elokuva, jossa agenttiseikkailu toimii areenana romanttiselle rakkauden tavoittelulle. Kuten Truffaut toteaa, on Notorious elokuva, jossa on hyvin vähän kohtauksia ja poikkeuksellisen puhdas tarinakulku. (Truffaut 1983, s. 142) Siinä draamallinen maksimiteho saadaan mahdollisimman vähistä aineksista. Tarinan jännitysjaksot pyörivät kahden esineen, avaimen ja viinipullon ympärillä. Myös elokuvan romantiikka on varsin yksinkertaista: kaksi miestä rakastaa samaa naista.

Notoriousissa ilmaisu ja tarinankerronta nivoutuvat saumattomasti yhteen. Esimerkiksi Sebastianien talossa vietettäviä juhlia kuvaava kohtaus on rakennettu siten, että elokuvan ilmaisu tukee vahvasti tarinaa. Niin kohtauksen alun kamera-ajo Alician kädessä olevaan avaimeen, kuvat hupenevista viinipulloista kuin kuvat toisiaan tarkkailevista henkilöistäkin ovat vahvasti draamallisesti latautuneita ja kertovia. (Modleski 1988, 61-62; Truffaut 1983, 95.)

Vertigo-tutkielmassaan Peter von Bagh korostaa esineiden merkitystä Hitchcockin elokuvissa. Hitchcockille esineet ovat haaste samassa merkityksessä kuin elokuvien miljöö, aihe ja situaatiot. (von Bagh 1979, s. 99) Hitchcockin tapa käyttää esineitä on hyvin keskitettyä. Hänelle esineet toimivat elokuvallisina kertovina elementteinä, jotka kuljettavat tarinaa eteenpäin. Hitchcockhan pyrki koko uransa ajan niin sanottuun puhtaaseen elokuvaan, jossa kuva toimii aktiivisena kertovana elementtinä.

Notoriousin kohtaus, jossa Sebastianien talossa järjestetään juhlat, on hyvä esimerkki hitchcockilaisesta puhtaaseen elokuvalliseen ilmaisuun pyrkivästä kohtauksesta, jossa esineillä on keskeinen kertova rooli. Truffaut'n ja Hitchcockin keskustelu selventää tätä esimerkkiä:

H: Siinäkin korvasimme dialogin kameran kielellä. Kameran liukuva liike puhuu. Se sanoo: "Talossa on meneillään suuret juhlat, eikä kellään ole aavistustakaan kaiken yllä leijuvasta suuresta draamasta, jonka ydin on tämä pikku esine, avain."

(Truffaut 1983, s. 95)

Avaimesta tulee siis tärkeä kertova elementti, joka lopulta johtaa Alician vakoilun paljastumiseen Alexille. Kun Alex huomaa viinikellarin avaimen puuttuvan hänen avainnipustaan hän alkaa epäillä vaimoaan vakavasti ja kun avain ilmestyy takaisin nippuun vakuuttuu hän epäilyksistään.

Avaimen lisäksi viinipulloilla on tärkeä kertova rooli Notoriousissa. Natsien uraani on piilotettu pulloihin ja toisaalta pullojen voidaan katsoa vihjaavan Alician juoppouteen. Vahvan kertovan roolin pullot saavat Sebastianien juhlissa, kun vieraille tarjoiltavien viinipullojen hupeneminen juhlasalissa johtaa vääjäämättä Alexin noutamaan lisää viiniä kellarista. Tämä taas asettaa Alician ja Devlinin vaaraan, koska heillä on toinen esine, viinikellarin avain ja lisäksi he ovat juuri tutkimassa kellaria. Tämä kohtaus on rakennettu hitchcockilaisen jännityksen varaan, sinänsä harmiton viinin väheneminen saa latautuneen merkityksen kun katsoja tiedostaa, että viinin loppuminen aiheuttaa elokuvan sankareille tukalan tilanteen.

Truffaut'n mukaan Notoriousin jännitysjaksot pyörivät aina avaimen ja pullon ympärillä. (Truffaut 1983, s. 142) Elokuvan loppupuolella kuitenkin myös kahvikupit saavat kertovan roolin. Latautuneet lähikuvat kahvikupeista kertovat, että Alexin äidin ideoima projekti Alician myrkyttämiseksi on alkanut. Sekä viinipulloilla että kahvikupeilla on myös selkeä yhteys elokuvan myrkytysteemaan.

Myrkyllinen tarina

Yksi keskeinen aihe Notoriousissa on juominen, jolla on yhteys viinipullojen rooliin elokuvassa. Juominen on keino viedä kertomusta ja temaattisia mielenkiinnon kohteita eteenpäin. (Nyman 1993, s. 254) Samalla juomisella on yhteys elokuvan myrkytysteemaan. Alician huikentelevainen käytös, johon alkoholismi ja seksuaalisuus liittyvät, juontuu hänen isänsä petturuudesta. Feministisen tulkinnan mukaan Aliciaa rangaistaan ja samalla hänet parannetaan liiallisesta seksuaalisuudesta. (Modleski 1988, s. 59–62) Tässä prosessissa Alicia miltei kokee isänsä kohtalon, kuoleman myrkyttämällä.

Myrkytyksellä voidaan nähdä olevan Notoriousissa vielä laajempi kertova rooli. Koko elokuvan kaari voidaan nähdä matkana myrkytystiloista toisiin ja lopulta niistä vapautumisena. Alician isän petturuus aiheuttaa tyttäressä henkisen myrkytystilan, joka purkautuu konkreettisena itsensä myrkyttämisellä: hän sortuu alkoholismiin eikä välitä omasta elämästään. Alician motiivi ryhtyä vakoojaksi onkin pitkälti hänen "hällä väliä"" -elämänasenteessaan, ei niinkään patriotismissa. (Nyman 1993, s. 248)

Lentokoneessa matkalla Brasiliaan Alicia saa kuulla isänsä kuolemasta. Isä on syönyt tappavan myrkkykapselin. Alicia toteaa lentokoneessa Devlinille, ettei hänen enää tarvitse vihata isäänsä. Kun uusi elämä Devlinin seurassa vielä sujuu hyvin, hän alkaa vaikuttaa myrkytyksistään parantuneelta naiselta. Elokuvan alkupuolen herkän intohimoisessa hotellihuonekohtauksessa rakastunut Alicia pyrkii vakuuttamaan yhä epäilevän Devlinin muutoksestaan. Devlinin epäily kuitenkin ajaa Alician moraalisesti arveluttavaan tehtävään naida natsirikollinen, ja samalla Alician rakkaudenkipeä sielu myrkyttyy uudelleen. Hän ajautuu jälleen tietynlaiseen itsetuhoiseen tilaan, josta vain Devlinin rakkaudentunnustus voi hänet pelastaa.

Alicia joutuu konkreettiseen myrkytystilaan, kun Alexille paljastuu tämän rooli vakoojana,. Alex ja hänen äitinsä ryhtyvät pikkuhiljaa murhaamaan Aliciaa kahviin sekoitetulla arsenikilla. Aiemmin mainitut suuret latautuneet lähikuvat kahvikupeista korostavat kahvin myrkyllisyyttä. Lopulta Devlin kuitenkin tunnustaa rakkautensa Alicialle ja pelastaa tämän kuolemalta. Modleskin mukaan Alician ajaminen kuoleman partaalle toimii patriarkaalisena riittinä, joka pelastaa naisen liiallisen seksuaalisesta menneisyydestä. (Modleski 1988, s. 61–62) Vasta kun Alicia on saatettu uudelleen neitseelliseen tilaan voi Devlin hyväksyä hänet täysin.

Puhdasta Hitchiä

Niin kansainvälinen vakoilu, naisten olemuksen tutkiminen kuin ihmissuhteiden ongelmatkin ovat keskeisiä aiheita Hitchcockin tuotannossa. Notoriousia tehdessään Hitchcock sai ensimmäisen kerran täyden taiteellisen vapauden ja pääsi näin ollen tekemään täysin itsensä näköisen elokuvan. Donald Spoto pitääkin Notoriousia Hitchcockin ensimmäisenä vakavasti otettavana rakkauselokuvana, jonka syntyyn Spoto liittää Hitchcockin henkilökohtaisen elämän tiiviisti. (Spoto 1983, s. 289–293) Notoriousin tyyli on hyvä esimerkki hitchcockilaisesta elokuvasta. Niin kuvauksen tyyli, esineiden kertova rooli, ihmissuhteiden kompleksisuus kuin keskeisten teemojen hallittu, läpi elokuvan kuljettaminenkin ovat Hitchcockia puhtaimmillaan.

teksti: © Onnimanni Liukkonen

Notorious – kohtalon avain (Notorious). Yhdysvallat 1946. Sk: Ben Hecht. O: Alfred Hitchcock. K: Ted Tetzlaff. Le: Theron Warth. La: Albert S. D´Agostino, Darrell Silvera, Carroll Clark, Claude Carpenter. P: Edith Head. M: Roy Webb. Ä: John E. Tribby, Terry Kellum. N: Ingrid Bergman (Alicia Huberman), Cary Grant (Devlin), Claude Rains (Alexander Sebastian), Leopoldine Konstantin (rouva Sebastian), Louis Calhern (paul Prescott), Reinhold Schunzel (tri Anderson), Moroni Olsen, Ivan Triesault, Alex Minotis. T: RKO. Tu: Alfred Hitchcock. Kesto:102min. Ensi-ilta elokuussa 1946.

von Bagh, Peter: Hitchcock. Merkintöjä Alfred Hitchcockin elokuvasta 'Vertigo'. Hyvinkää 1979.

Modleski, Tania: The Women Who Knew Too Much. Hitchcock and Feminist Theory. New York/Lontoo 1988.

Nyman, Heikki: Hitchcockin kosketus. osa II Amerikan kauden ensimmäisen vuosikymmenen elokuvat 1940-1950. Helsinki 1993.

Spoto, Donald: The Life of Alfred Hitchcock, The Dark Side of Genius. Lontoo 1983.

Truffaut, Francois: Hitchcock. Vaasa 1983.