01.04.2000 Tulosta sivu
Wider Toimitus:

Veteen piirretty viiva

Kun Wider Screenin toimituskunta pohti teemanumeron aiheita, haluttiin valita sellaisia aihepiirejä, jotka herättäisivät tavallisten" elokuvaharrastajien kiinnostuksen. Mistä elokuvaharrastajat yleensä puhuvat keskenään? Suosikkielokuvien luettelemisen jälkeen ryhdytään yleensä listaamaan suosikkiohjaajia ja näyttelijöitä. Mutta hetkinen: eikö tämä ole ylettömän vanhanaikaista?

Elokuvahistoriaa on aikanaan kirjoitettu ohjaajien historiana samalla tavoin kuin valtioiden historiaa on kirjoitettu suurmiesten historiana. Kiivain auteur-vaihe näkyy akateemisella tasolla oikeastaan enää tekijäkeskeisen näkökulman vastakritiikkinä. Näkijäksi ja tekijäksi korotettu ohjaaja (tai näyttelijä) on arkipäiväistetty ja tiputettu yhdeksi merkityksiä tuottavaksi rakenteeksi muiden joukkoon. Elokuvateoreettisessa diskurssissa ohjaajakeskeisyyttä on pyritty järjestelmällisesti purkamaan jo 1970-luvulta lähtien. Romanttista taiteilijamytologisointia vastaan suunnattu kritiikki on varmasti osunut maaliinsa, ainakin jos ajatellaan pelkistyksiä, jossa elokuvan monimutkainen tuotantoprosessi nähdään vain yhden miehen (niin, miehen, vai kuinka monta naisauteuria tiedätte?) hengenluomuksena.

Kuitenkin käytännön tasolla tekijyyttä on mahdoton erottaa elokuvien tutkimisesta, arvioinnista ja niiden katsomisesta. Elokuvia luokitellaan edelleen niiden ohjaajien tai päänäyttelijöiden mukaan: elokuvia työkseen arvioivat kriitikot ovat yleensä hyvin ohjaajasidonnaisia. Miksi siis yrittää piilottaa tai kiistää tekijyyden valtavaa merkitystä elokuvien katsomisprosessissa? Vanhanaikaista tai ei, elokuvia katsotaan – ne koetaan – edelleen tekijöidensä näköisiksi teoksiksi. Wider Screen pyrkii jatkossakin nostamaan esille kiinnostavia – ja toivottavasti myös tuoreita – näkökulmia tunnettuihin ja tuntemattomiin elokuvantekijöihin. Siksi käsillä oleva numero ei varmasti tule olemaan viimeinen tekijäkeskeinen teema Wider Screenissä.

Tekijyyden korostaminen on tärkeää myös siksi, että löytyisi kiintopisteitä, joiden ympärille esimerkiksi suomalaisten televisiokanavien elokuvasumaa voitaisiin jäsentää paremmin. Siis lisää asiantuntevasti alustettuja ohjaaja- ja näyttelijäsarjoja televisioon! Tai miksei myös sarjoja käsikirjoittajien tai kuvaajien elokuvista? Ainakin lehtemme toimituskunnassa on katsojia, joilla on ikävä Peter von Baghin elämää suurempia" hehkutuksia, jotka kaikesta superlatiivitäyteisyydestään huolimatta olivat aina innostavia ja tunteita herättäviä johdatuksia elokuvan ihmeelliseen maailmaan.