Nostalgia ja katastrofi Titanicin suosion taustalla

Nostalgia ja paluu vanhaan hyvään aikaan kiehtovat nykyihmistä siksi, että tietoyhteiskunnassa painotetaan tulevaisuutta ja joudutaan vastaamaan vaativiin globaaleihin haasteisiin. Tätä voidaan kutsua todellisuuspaoksi. Katastrofit ja ennen kaikkea niistä selviytyminen herättävät kiinnostusta ihmisissä. Elokuva sykähdyttää, jos tarinaan kehitetään sankarihahmo, johon katsojat voivat ihailunsa kohdistaa. Toisaalta parhaiten elokuva menestyy, jos tarina päättyy traagisesti.

Vuoden 1998 suosituin elokuva Titanic (1997) löysi nykyihmisen tarpeet sata vuotta sitten eletyn La Belle Époquen ja 1990-luvun välisestä tunnevirityksestä. Elokuvan suosion salaisuus on haettavissa vuosituhannen vaihtumisen aiheuttamasta tunnelatauksesta ja tulevaisuuden peloista ja toisaalta luonnonkatastrofien ajankohtaisuudesta. Titanicin tunnepaniikin saa aikaan legenda uppoamattomaksi mainostetusta höyrylaivajätistä, jonka onnettomuus käynnisti erään aikakauden päättymisen. Titanic värittää myös uskoa amerikkalaisuuden hegemoniaan maailmassa.

Ei ole sattuma, että juuri vuosisadan alun Titanicin uppoamistapahtuma sai aikaan vuosituhannen vaihteen katsojafanatiikan. Luonnonvoimien voittamattomuus realisoituu parhaillaan. Luonto panee yhä enemmän kampoihin ihmiselle: El Niño –ilmiö puskee pyörremyrskyjä tai aiheuttaa kuivuutta maapallon trooppisilla alueilla ja aavikot valtaavat viljelysmaita. Elokuvien tekijät hakevat aina uusia menestysartikkeleita. Viime vuosina on kokeiltu kaikenlaista menestysreseptiä elokuville: pyörremyrskyjä, tulivuoria ja ydinpommeja. Jäävuorta ei ole usein nähty onnettomuuden keskipisteenä. Sekin tuo katsojalle ennenkokematonta mystiikan.

Modernin ajan alku

La Belle Époque rajataan 1880-luvun loppupuolen ja ensimmäisen maailmansodan väliseen aikaan. Ihmiset halusivat tuolloin paeta perinteisestä, tiukan viktoriaanisesta elämäntavasta ja tuoda kauneutta ja mielihyvää kaikkeen, mitä he tekivät. Massakoulutus, -matkailu ja -tapahtumat saivat alkunsa viime vuosisadan tienoilla. Suuntauksen mahdollisti teollistumisen myötä lisääntynyt tuotevalikoima ja Euroopan mittakaavassa pitkä sodaton ajanjakso.

Toulouse-Lautrec kehitti julisteista taidemuodon 1900-luvun vaihteessa. Barokista, klassismista, rokokoosta, goottilaisuudesta ja itämaisuudesta aineksia ammentanut Art Nouveau –tyylisuunta tuli tunnetuksi. Myös muoti sanan varsinaisessa merkityksessä kehittyi sata vuotta sitten. La Belle Époquen aikana alettiin esittää ensimmäisen kerran eläviä kuvia. Vuosisadan vaihde ei ollut kuitenkaan kultaista juhlintaa aamusta iltaan, vaan tuona aikana esimerkiksi Ranskassa anarkistit uhkasivat valtion järjestystä, kirkkoa vastaan hyökkäiltiin ja talouden syklin mukaisesti lama-aikoina käytiin voimakasta työtaistelua. Työväenliike sanan varsinaisessa merkityksessä sai alkunsa. (1)

Uutta, kehittynyttä teknologiaa hyväksi käyttäen teollisuus pystyi vuosisadan vaihteessa tuottamaan uusia ihmisen jokapäiväistä elämää helpottavia tuotteita. Tämä sai aikaan "tiedekultin", lähes sokean uskon ihmisen kykyyn hallita luontoa. Kivihiili säilyi tärkeimpänä energian lähteenä. Vuoteen 1900 mennessä teräksen tuotanto kasvoi 350-kertaiseksi puolessa vuosisadassa. Teräksen avulla voitiin rakentaa rautateitä, siltoja ja yhä massiivisempia laivoja kansainvälistyvän maailman liikenteen tarpeisiin. Teollisuus paisutti vanhoja asutuskeskuksia ja uusia kaupunkeja syntyi. Ensimmäiset miljoonakaupungit kehittyivät yhtä aikaa Euroopassa ja Amerikassa. (2)

Vuosituhannen vaihdos virilisoi tunteet

Lähestyvä vuosituhannen vaihde pyrkii tunkeutumaan ihmisen alitajunnasta esiin pelkoina. (3) Tämä kerran tuhannessa vuodessa tapahtuva erikoisuus moninkertaistaa ihmisen mielikuvituksen. Titanic-elokuvan tapahtumat ajoittuvat vuosisadan vaihteeseen, aikaan, joka mielletään viattomaksi ja jonka laivan uppoaminen muutti. Samaten nykypäivänä aika on kypsä muutokselle – muullekin kuin odotettavissa olevasta tietokoneiden 00-katastrofista johtuvalle.

Jos La Belle Époque päättyi valtamerihöyryn uppoamiseen, nykyajan ihmiset ehkä hakevat uusia virikkeitä elämänsä ja koko yhteiskunnan parantamiseksi elokuvasta. Varsinkin enemmistö Titanicin katsojista on jo tottunut audiovisuaaliseen kybermaailmaan ja etsii virikkeitä paluusta vanhaan. Elämyksiä haetaan nimenomaan keinotekoisista lähteistä, Internetistä ja elokuvasta. Tutkija Veijo Hietalan mielestä olemme siirtymässä rationaalisesta aikakaudesta tunteiden aikakauteen. Titanicin aiheuttama uusi "uskonto" on jatkoa prinsessa Dianan kuoleman aiheuttamalle surulle. (4) Kohdeyleisön ydinjoukkokin on lähes sama. Titanic-elokuva ei olisi yltänyt nykyisenlaiseen suosioon ilman Dianaa. Ihmiset halusivat jatkoa surulleen. Tunteiden esiinmarssi on vastapaino tietokoneistuneen maailman ja laman jälkeisen elämän kylmyydelle.

Titanic ja siirtolaisuusilmiö

Suomalainen Amerikan-siirtolaisuus alkoi myöhemmin kuin muualla Pohjois-Euroopassa. Ruotsista ja Norjasta lähdettiin uudelle mantereelle jo 1850-luvulta lähtien. Suomalaisten muutto alkoi toden teolla vasta sortokauden alkaessa vuosisadan vaihteessa. Kaikkiaan 400 000 suomalaista osti matkalipun Amerikkaan. Tosin lähes puolet pendlasi valtameren yli useammin kuin kerran. Siirtolaisuus oli osa aikakautensa massamatkailutrendiä. Titanic oli paitsi maailman suurin matkustaja-alus myös valtava siirtolaislaiva – yksi monista Atlantin ylittävässä liikenteessä. Titanicilla matkusti lähes pari tuhatta siirtolaista. Kaikkiaan Titanicilla oli suomalaisia 63 henkilöä, joista pelastui 20. On sanomattakin selvää, että suomalaiset olivat siirtolaisina matkalla Amerikkaan kolmannessa luokassa, jonka matkustajista vain 25 prosenttia pelastui. Vertailukohtana ensimmäisen luokan matkustajista 60 prosenttia pelastui. Vain kahdeksan suomalaista oli toisessa luokassa. (5)

Laivojen nopeus oli tuolloin suurin kilpailuvaltti, vaikka vauhdilla ei sinänsä ollut merkitystä. Tokkopa siirtolaiselle oli merkitystä sillä, saapuiko Amerikkaan kello kuusi tai kahdeksan. Sininen nauha annettiin joka tapauksessa sille laivalle, joka nopeiten purjehti Englannista New Yorkiin. Titanic ei kuitenkaan kärkkynyt tuota nauhaa purjehduksellaan. (6)

Matkustajia houkuteltiin myös laivojen koolla. Joskus kokokilpailu meni äärimmäisyyksiin; kun saksalainen, maailman suurimmaksi laivaksi mainostettu Imperator olikin vuonna 1912 jäämässä lopulta kakkoseksi Cunard-varustamon tilaamalle Aquitanialle 30 sentin marginaalilla, saksalaislaivan keulaan asennettiin viitisen metriä pitkä keulaveistos. Laivasta tuli tällöin 279,57-metrinen. Massiivinen keulapysti vähensi muutenkin kiikkerän laivan merikelpoisuutta. Isojen laivojen ei uskottu voivan upota edes Pohjois-Atlantin epävakailla vesillä. (7) Titanic oli aikansa suurin alus, joka veti ensimmäiselle ja ainoalla matkalleen 2 227 matkustajaa yli 25 maasta. Titanic oli White Star –yhtiön mainoskeino saada lisää asiakkaita voimakkaasti kilpaillulle linjalle Iso-Britanniasta Amerikkaan. Titanicin uppoaminen johti siihen, että Cunard Line osti lopulta ahdinkoon joutuneen White Star Linen.

Myös Titanicin sisaralus Britannic upposi. Se torpedoitiin ensimmäisessä maailmansodassa Kreikan rannikolla. Britannicia oltiin rakentamassa Titanicin upotessa, ja siihen pystyttiin tekemään laajoja turvamuutoksia: mm. laivan osastot voitiin sulkea nappia painamalla tai käsipelillä. Tämäkään edistysaskel ei pelastanut laivaa. (8)

Monet Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten jälkeläiset ovat erittäin kiinnostuneita omista juuristaan. Samoin suomalaiset hakevat yhä sankemmin joukoin omia juuriaan. Sukututkimuksen kasvava suosio näkyy maakunta-arkistojen ja myös Siirtolaisuusinstituutin ylläpitämän matkustaja- ja passiluettelojen tietokannan matkustajahakujen kasvuna. Yli 600 henkilöä hakee juuriaan näistä tiedostoista vuosittain. Muun muassa kaikki Titanicilla matkustaneet suomalaiset on löydettävissä näistä luetteloista.

Titanic symboloi siirtolaisten odotuksia ja haaveita, uuden kohtaamista ja elämän aloittamista uudessa ympäristössä. Kaikki ei kuitenkaan aina mennyt niin kuin piti. Useimmiten siirtolainen kohtasi vaikeudet vasta perillä kielitaidon puutteena, turvattomuutena ja koti-ikävänä. Elokuva ei sinällään esitä siirtolaistarinaa, vaan päähenkilöt ovat maailmanmatkaaja ja köyhtyneen hienostoperheen tyttö, joka on käynyt visiitillä Englannissa. Titanic kuvaa tuolloista, voimakkaasti mobilisoituvaa maailmaa.

Kaikki Euroopan ja Amerikan välillä liikennöineet matkustajalaivat 1900-luvun alussa oli rakennettu paitsi varakkaiden omistajasukujen huvimatkoja myös köyhempien kansanosien siirtolaismatkoja varten. Kuten Titanic-elokuvasta käy hyvin ilmi, patriisit ja plebeijit erotettiin toisistaan varsin selkeästi. Parin vuoden jälkeen onnettomuutta seurasi ensimmäinen maailmansota, jolloin eurooppalais-amerikkalainen rauhan kausi vajosi niin ikään pohjamutiin.

Titanicissa on havaittavissa "tuplanostalgiaa": Samalla kun "kaunis aikakausi" hiipui, loppui myös suuren siirtolaisuuden aika. Maailmansodan aikana muuttaminen oli mahdotonta. Lopullisesti siirtolaisuus Amerikkaan lopahti suureen pulakauteen. Toisekseen nykyajan ihmiset näkevät 1910-luvulla päättyneen viktoriaanisen ajan yleensä kultaisena ja kadotettuna aikana. Titanic tehtiin suuren amerikkalaisen nostalgia-aallon pyörteisiin.

Diskriminointi vahvistaa amerikkalaista identiteettiä

Amerikkalaiset hakevat historiallista minuuttaan suurella kertomuksella, jossa folkloren tutkimus ja esittäminen tukevat kansallista projektia. Suuri kansallinen kertomus on kuitenkin hegemoninen suhteessa vähemmistöihin ja laiminlyö vaihtoehtokertomukset. Tästä on viitteitä myös Titanicissa. (9)

Titanicissa kuvataan erinomaisella (ja klassisella) tavalla ihmiskunnan erästä kiistellyintä dilemmaa, köyhyyden ja rikkauden välistä eroa ja epäoikeudenmukaisuutta. Elokuvassa köyhä vilpertti Jack (Leonardo DiCaprio) saa liput kohtalokkaalle matkalle epämääräisellä tavalla, korttipelissä, ruotsalaiselta Sveniltä (Jari Kinnunen). Köyhät esitetään tässäkin elokuvassa varsin kliseisellä tavalla kortinpelureina ja alimmilla kansilla raisusti huvittelevina raakalaisina. Köyhät ovat siirtolaisia, jotka moukkamaisesti eivät puhu oikealla tavalla englantia tai eivät puhu sitä ollenkaan. Ruotsalaisista on täten helppo tehdä pilaa. Muitakin kansallisuuksia esiintyy elokuvan aikana nimenomaan alakansilla. Rikkaat yläkannella puhuvat hienostuneesti yläluokan englannillaan politiikkaa ja aterioivat palvelijoiden ympäröiminä kaviaarilla höystettyä hanhenmaksapäivällistään. Ohjaaja James Cameron halusi elokuvaansa aitoja kansallisuuksien edustajia, joiden avulla kokonaisuudesta tuli mahdollisimman monia koskettava.

Titanicissa pystyy havaitsemaan selvän ylivallan jopa anglosaksien välisessä hegemoniakamppailussa, joka päättyy ylivoimaisesti amerikkalaisten hyväksi. Britithän toimivat elokuvan rooleissa palvelijoina, koneenlämmittäjinä ja osasyyllisinä, jotka ajoivat laivaa liian kovalla vauhdilla jäävuorten keskellä. Toiseksi hölmöiksi kuvatut brittistuertit sekoilevat ja lisäävät kaaosta laivan viimeisillä hetkillä. Näin ollen elokuvassa esiintyy diskriminoivia piirteitä, suorastaan avointa rasismia. Titanic tiivistää osaltaan hollywoodilaisen ylivallan maailman elokuvateollisuudessa. Suuri kansallinen kertomus talloo alleen vieraat kulttuurit elokuvassa vaaditun huumorin varjolla.

Elokuva kertoo nuorista amerikkalaisista, joista toinen on seurapiirityttö ja toinen tavallinen farmarin poika Jack, Chippewa Fallsista. Lisäksi maalaispoika on käyttänyt rajattomia mahdollisuuksiaan hyväkseen ja kiertänyt maailmaa, käynyt ajan trendipaikassa, Pariisissa, jossa oli viettänyt taiteilijaelämää La Belle Époquen hengessä. Amerikkalaisuuden syvin olemus, mahdollisuuksien rajattomuus (nothing is impossible), kulminoituu Titanicissa. Amerikkalainen kertomus vahvistaa otettaan maailmasta.

Toinen juonen piirre on järjen ja tunteen käyttäminen elämän valintatilanteissa. Titanicin naispääosan esittäjä, philadelphialainen Rose (Kate Winslet) joutuu kamppailemaan laivan muutaman päivän kestävässä minimaailmassa köyhyyden ja järjen kanssa: mennäkö rikkaisiin naimisiin vai jättääkö itsekkäästi kaikki, perheensäkin, oman onnensa nojaan. Winslet sai osastaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden. Hän on ollut myös Oscar-ehdokkaana naissivuosasta elokuvassa Järki ja tunteet (Sense and Sensibility, 1995).

Rose kokee myös emansipoitumisen luokkansa kahleista. Nuori nainen vapautuu elämään omilla ehdoillaan. Tämä ilmiö on yhteinen kaikille aikakausille. Siirtolainenkin koki ainakin joissakin tapauksissa ahdistavan kotiseudun jättämisen vapauttavana. Nimenomaan naisen mahdollisuus elää omillaan Amerikassa oli suurempi kuin vanhalla mantereella. Lopulta nämä asiat voidaan vetää yhteen siten, että köyhyys ja tunteet kulkevat käsi kädessä, ja samalla rikkaus ja järki pelaavat yhteen.

Titanic lähtee liikkeelle ihmisjoukkojen kerääntymisellä katsomaan valtamerihöyryn lähtöä satamasta. Elokuvan alussa ei jätetä epäselväksi, etteikö kyseessä ollut maailman suurin alus huippunykyaikaisine tekniikoineen. Samaten rikkaat kuvataan aristokraattisen hienostuneina koppalakkeina, joille laiva itse asiassa on rakennettu. Elokuvan alkupuolella matkan auvoisuus ja mahtipontisuus kokeekin kolauksen: uppoamistapahtuman edetessä paitsi laivan mahtava tekniikka myös rikkaiden näennäinen ylivertaisuus romahtaa. Hädän hetkellä jokainen matkustaja on samassa veneessä. Eräs kohtaus on mieleenpainuva: ylimääräisestä pelastusshowsta tuohtunut herrasrouva ilmoittaa stuertille haluavansa lämmintä teetä, kun pelastusvenehössötys on ohi. Mieleenpainuva on tädin ilme, kun Titanic katkeaa ja lopulta vajoaa mereen. Elokuvan loppu vajoaa synkkyyteen kuvaten koko La Belle Époquen päättymistä.

Titanicin amerikkalaisuus havaittiin myös Iso-Britanniassa, jossa elokuva-akatemian asiantuntijaraati ja yleisö jättivät Titanicin palkinnotta vuosittaisten elokuvapalkintojen jakotilaisuudessa. Sen sijaan palkintoja kahmi peribrittiläistä työväestöä kuvannut Housut pois (Full Monty, 1997).

Muutkin kuin amerikkalaiset tai britit ovat tehneet oman versionsa Titanicin onnettomuudesta. Saksalaiset tekivät natsiaikaan Titanicista propagandaelokuvan, joka oli kaikkea muuta kuin anglosaksisuuden tukemista. Kaikkiaan Titanic-elokuvia on tehty kahdeksan kappaletta, mikä kuvaa asiaa kohtaan tunnettua kiinnostusta.

Elokuvasta lähes uskonnoksi

Yleensä vain 2 prosenttia ihmisistä käy katsomassa elokuvan uudelleen. Titanicin tapauksessa prosenttiluku liikkuu 20:n tuntumassa. Lähes puolet alle 25-vuotiaista elokuvan nähneistä katsovat sen uudelleen, ja 76 prosenttia Titanicin kaksi kertaa nähneistä suunnittelevat menevänsä katsomaan sen uudestaan. Italiassa eräs tyttö on nähnyt Titanicin jo 58 kertaa. Hurjempiakin individuaaleja katselulukuja on esitetty. Yllättävintä katsojissa on se, että 37 prosenttia heistä on yli 25-vuotiaita, mikä on enemmän kuin kuviteltiin. 40 prosenttia katsojista on miehiä, vaikka elokuva vetoaa perinteisen love storyn mukaan enemmän naisiin. Elokuvasta on tullut eräänlainen uskonto. Ihmiset ostavat soundtrackin ja elävät elokuvan vaiheet uudelleen musiikin tahdissa. Suomessa Titanicin on jo nähnyt 970 000 katsojaa toukokuun 1998 puolivälissä. (10)

Kun ajattelee eniten tuottaneita ja katsotuimpia elokuvia, niin niistä hyvin monet, kuten Tähtien sota (Star Wars, 1977), E.T. (1982), Independence Day (1996), Batman (1989) ja Jurassic Park (1993), ovat lähinnä miespuolisille suunnattuja. Titanic on love story –kummajainen, joka on menestynyt parhaiten maailmassa kautta aikojen ja muuttaa varmasti Hollywoodin elokuvateollisuuden pehmeämpään suuntaan pois rymistelyfiktioista. Titanic on nykyajan Tuulen viemää (Gone with the Wind, 1939). Molemmista elokuvista muodostui elokuvataiteen käännekohta, molemmissa yhdistetään samalla reseptillä katastrofi ja vuosisadan rakkaustarina. Titanicin päähenkilöillä ei ole mahdollisuutta aloittaa alusta. Lohduttomuus lisää elokuvan suosiota.

Laiva iski oikeaan saumaan

Titanic yhdisti suuret tunteet, nostalgian, historian kaipuun ja luonnon kesyttämättömyyttä ilmentävän katastrofin. Tämä ei kylläkään ole filmimaailmassa ennennäkemätön konsepti. Luultavasti samalla periaatteella ja miehityksellä aiotaan tehdä vielä toinenkin superkallis elokuva. Varmuushan on elokuvatuotannon tuloksen tae. Samat tuottajat, ohjaajat, kuvaajat ja näyttelijät tekevät yhä uudestaan yhteisiä projekteja.

Tekniikan tai kuvakulmien tasolla Titanic kyllä täyttää mahtipontiset cameronmaiset mitat, vaikkei se tarinallisesti isommin uutta tuokaan. Katsoja saa elämyksenmetsästyksessään paitsi täyden vastineen rahoilleen myös virtuaalikylvyn Atlantin hyistä vettä. Kassamenestys on täysin ansaittua. Tekijät ovat ansioituneet nimenomaan tinkimättömän yritteliäisyyden ja sitkeyden saralla.

Elokuvan voi katsoa asiantuntevasti bongaillen mielenkiintoisia yksityiskohtia – onhan kyseessä ainutlaatuinen tilaisuus nähdä laiva sellaisena kuin se Southamptonin satamasta lähti. James Cameron teki valtavan työn aitouden luomiseksi. Elokuvassa kalusteisiin ja sisustukseen käytetyt puulajit, astiastot ja jopa höyrykoneet vastaavat täysin Titanicin alkuperäistä varustelua. Samoin matkustajien asustemuoti ja -materiaalit ja korut ovat samanlaisia kuin tuolloin vuosisadan alussa käytetyt. Itse laivan rekonstruktio tehtiin kuitenkin kymmenen prosenttia pienemmäksi kuin alkuperäinen. Toinen ryhmä katsoo elokuvan päähenkilöiden näkökulmasta. Jokainen ihminen löytää omansa Titanicista riippumatta iästä, sukupuolesta tai kansallisuudesta. Titanic ei jätä ketään kylmäksi.

Titanic on osa amerikkalaista kertomusta. Se vahvistaa amerikkalaista identiteettiä ja folklorea entisestään. Sivutuotteena tulee massiivinen maailmanmenestys. Suomalaiset voisivat niin ikään rakentaa osan omaa kertomustaan siirtolaisuudesta. Tähän asti suomalaiset ovat pyrkineet määrittelemään olemassaolonsa negaatioilla. Mieliä kuohuttavalle suomalaiselle siirtolaiselokuvalle tai -sarjalle olisi nyt sosiaalinen tilaus ja oikea aika Titanicin jälkimainingeissa.

Paluu vanhaan uuteen?

Titanicin legendan paisuminen nykyisiin mittoihinsa on selitettävissä sillä, että aikakauden ihmisen kaikkivoipaisuutta, tekniikan voittokulkua ja ihmisen ylivertaisuutta luonnon edessä korostanut ajattelutapa järkkyi. Ihmiset palautuivat todellisuuspakoisuudesta maan pinnalle. Samaten vapaus- ja anti–establishment-ajattelu sekä konkreettisimmin massamatkailu kokivat kolauksen. Viimeistään ensimmäinen maailmansota raunioitti vallinneen ajatusmaailman täysin. Toiseksi, maailman suurimman laivan uppoaminen oli jopa suomalaisissa paikallislehdissä uutinen, joka levisi maan joka kolkkaan. Titanic upposi rauhan aikana, hetkellä, jolloin kaiken piti olla hyvin maailmassa. Nämä tekijät eivät kuitenkaan selitä sitä, että kaikki Titaniciin liittyvä uutisoidaan edelleen.

Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan tasa-arvoistettu suomalainen hakee Titanicista myös erilaista kosketusta elämään: vuosisadan alun selkeät yhteiskunnalliset erot kiehtovat nykyajan sosiaalivaltion kasvattia. Nyky-Suomen edistysajattelun mukaan jokaiselle kuuluu yhtä paljon hyvää eikä heikompaa jätetä. Onko niin, että yhteiskunnallinen yhdenmukaistaminen ei saakaan enää kannatusta? Titanic-elokuva voidaan kokea vastauksena yhteiskunnalliseen eskapismiin. Ihmiset kokevat saman pienuuden 2000-luvun koittaessa kuin sata vuotta sitten.

Mikä on loppujen lopuksi edistystä, kun aina haikaillaan paluuta vanhaan? Elämää helpottavat uudet keksinnöt eivät tyydytä ihmistä, joka jatkuvasti pyrkii parempaan. Onko niin, että kultainen keskitie on varmin väylä edistykseen? Ihmiskunta menee kuitenkin eteenpäin mielipuolisiltakin tuntuvien tempausten vanavedessä. Joskus nämä ylilyönnit aiheuttavat katastrofeja Titanicin uppoamisen tapaan, toisinaan lisäävät ihmiskunnan tietokapasiteettia. Elokuva tulee usein ilmiöiden perässä muodostaen omia ilmiöitään, kuten nyt on tapahtunut. Titanicin tekijät ainakin hyödynsivät jättilaivan onnettomuusmyyttiä omalla tavallaan tekemällä mahdottomasta mahdollisen elokuvan.

Viitteet

1. La Belle Époquesta:[http://www.blarg.com/~lgreene/history.htm] (28.4.1998); Rearick, Charles: Pleasures of the Belle Epoque. Entertainment & Festivity in Turn-of-the-century France, s. xi. Yale University Press, New Haven and London 1985. Art Nouveausta: [http://ourworld.compuserve.com/homepages/www_thomas/Artnv/artnv.htm] (29.5.1998). [takaisin]

2. Virtanen, Keijo: Teollisuuden ja kulttuurin vallankumous, s. 787, 789–790. Teoksessa Maailman historian pikkujättiläinen. Toim. Seppo Zetterberg, Porvoo 1988. [takaisin]

3. Kataja, Minna: Suuret tunteet roihuavat valkokankaalla ja mediassa, Turun Sanomat 19.4.1998. Artikkelissa on haastateltu elokuvatutkija Veijo Hietalaa. [takaisin]

4. Kataja 1998. Hietalan mukaan mediakulttuuri ilmentää herkimmin henkisen ilmapiirin muutoksia. 1980-luvun elokuvien nihilismi ja kyynisyys ovat kadonneet ja tilalle ovat tulleet ihmissuhde- ja tunne-elokuvat. [takaisin]

5. Björkfors, Peter: The Finns on the Titanic, s. 3–8. Siirtolaisuus-Migration 1/1998. [takaisin]

6. Lisää faktoja voi hakea mm. internet-osoitteesta [http://www.angelfire.com/tn/HMSTitanic] [takaisin]

7. Arni, Erkki: Atlantin vinttikoirat kilpailivat loistolla ja nopeudella, Helsingin Sanomat 29.3.1998. [takaisin]

8. Vatanen, Leena: Britannicia sukelletaan Kreikassa, Helsingin Sanomat 18.4.1998. [takaisin]

9. Anttonen, Pertti (Folkloristiikan laitos, Helsingin yliopisto): Myyttiset uhkakuvat ja puolustuseetos Suomen ja suomalaisuuden konstituoinnissa, ELEKTROLORISTI 2/1996, Suomen kansantietouden tutkijain seura ry., Joensuu, [http://cc.joensuu.fi/~loristi/2_96/ant296.html] (tulostettu 16.1.1998). [takaisin]

10. Ansen, David: Our Titanic Love Affair, Newsweek 23.2.1998; James Cameronin Titanic-elokuva on saavuttanut valtavan suosion myös Internetissä. Esimerkiksi osoitteessa [http://www.intercall.com/~jsadur/titanic/links.HTM#LIT] on 66 ko. elokuvaan liittyvää linkkiä (28.4.1998). [takaisin]