Kadonnut ihminen: identiteetti ja ruumis Internetissä

Mielestäni valtaosa niistä alkuperäisistä Internetin jumalautopioista, joita ajetellaan, tulevat olemaan vain valtaisaa anarkiaa: utopioita autuuden mediasta, missä ei ole sääntöjä ja kaikki on tavallaan avointa. Se on hieno ajatus, mutta se ei tule toimimaan." - John Battelle

Informaation Internet

Kansainvälinen tietoverkko Internet on levittäytynyt 20. vuosisadan lähestyessä loppuaan yhdeksi uudeksi maailmanlaajuiseksi mediumiksi, Internetiksi. Tämä uusi teknojumalallinen" media on inspiroinut mitä värikkäämpiä visioita ja utopioita tulevaisuuden – ja jo tämän päivän – informaatioyhteiskunnasta (1). Nettiin yhdistetään usein informaation sekä tiedon rajaton vapaus, kuten Arthut Kroeker ja Michael A. Weinstein ovat todenneet:

"Netti on maailma, jossa informaatio on täydellisesti omistushaluisen yksilön käskyläinen (yksilö on se, joka on omistushaluinen informaatiolle). Netissä jokainen on jumala, joka – jolleivät kaikki ole kaikkitietäviä kerralla – voi vähintään ottaa vastaan mitä tahansa haluamaansa tietoa ja minä aikana itse haluaa saada sen. Informaatio ei ole sen kaltainen asia, jonka tulee olla jaettua." (2)

Kroekerin ja Weinsteinin ajatusta mukaillen Internet on vapaan informaation paikka, jossa yksilöllä on vapaus valita haluamansa informaation: Internet ei pakkosyötä informaatiota kenellekään.

Internet on vapaan informaation paikka, mutta onko tämä ideologia kuitenkaan todellisuutta. Maailman väestöstä suuri valtaosa elää vapaan informaation ulkopuolella. Köyhyys, uuden teknologian kalleus, väestöpaljous ja kulttuurierot tulevat jakamaan maailman väestön kahteen eriarvoiseen osaan puhuttaessa vapaan informaation aikakaudesta. Läntisen kulttuurin alueilla taloudellinen vauraus on mahdollistanut teknologian kehityksen ja syventänyt vapaan informaation eriarvoisuuden kuilua verrattuna köyhiin kolmannen maailman alueisiin. Niin kauan kun vapaa informaatio on sidoksissa teknologian kehittymiseen, on vielä turha puhua globaalisesta informaation vapaudesta.

Internetistä puhuttaessa informaatio on teoriassa jo vapaata, mutta käytännön todellisuus on asettanut vapaasta informaatiosta nauttimiselle tarkat rajat. Maailman väestöstä pienellä murto-osalla on mahdollisuus kytkeytyä Internetiin ja tällöin informaation hallitsijoista (=tuottajista) tulee vieläkin voimakkaampia. Kroeker ja Weinstein puhuvat tästä ihmisryhmästä virtuaaliluokkana" (virtual class) sekä myös arvostelevat ihmisiä, jotka kritiikittömästi pitävät Internetiä maailman tulevaisuutena.

"20. vuosisata loppuu kyber-autoritarismin kasvussa – ennen kaikkea massamediassa vauhtiin päässyt ammattilais-teknotopinen liike – tyypillisenä pakkomielteenä nousevien teknologioiden hysterian vaiheessa yhdenmukaisella ja harkitulla yrityksellä ampua alas hiljaisuus ja sulkea pois teknotopian kriittiset näkökulmat." (3)

Kun Internet voidaan nähdä – ainakin vielä – länsimaisen kulttuurimaailman yksinoikeutena vapaaseen informaatioon, on kenties syytä kyseenalaistaa ideologia informaation vapaudesta, sillä kapitalistisessa markkinataloudessa on vaikea uskoa säännöistä vapaan informaatiokanavan toteutuvan muuna kuin ideologiana, kuten John Battelle Wiredin toimituspäällikkö on todennut:

"Ihmisten täytyy havaita, että Internet on eräs media ja sen täytyy olla kaupallisesti sponsoroitu ja sen täytyy toimia markkinoiden säännöillä." (4)

Nykyään monet www-sivut ovat taloudellisesti heikosti kannattavia ja on vaikea uskoa, että tällöin informaation rikkaus ja vapaus toteutuvat ensisijaisesti Internetissä. Taloudellisesti turvatun ja kannattavan sekä järjestäytyneen informaation luominen Internetiin on tällä hetkellä ongelma. Ovathan jotkut pilkallisesti todenneet Internetin olevan vain TV-shopin kaltainen ostospaikka, laaja viihde- ja mainosverkko, josta oleellisen informaation löytäminen on vaikeaa – ellei miltei mahdotonta.

Etiikka, moraali ja vastuuntunto sekä tekijänoikeudet tulevat painostamaan sääntöjen ja lakien liittämistä Internetiin ja ne rajoittaisivat ideologisesti vapaata informaation valtaväylää. Vuoden 1997 keväällä Suomessa tuomittiin lahtelaisopiskelija vankeuteen Internetin kautta levitetystä lapsipornosta. Myöhemmin samaisena keväänä kaksi 16-vuotiasta poikaa oli rakentanut räjähdysaineita Internetistä saamiensa ohjeidensa mukaisesti hälyttävin seurauksin.

Tällaiset tapaukset antavat vakavaa aihetta keskusteluun Internetin informaatiovapaudesta, mutta valitettavan usein tällaiset tapaukset johtavat vain hätiköityihin ja epäasiantunteviin ratkaisuihin, mistä hyvänä esimerkkinä elokuvien ja videotaiteen kohdalla vailla tarvittavaa asiantuntemusta Suomessa vuonna 1987 säädetty videolaki.

Internet ei tarjoa vastinetta tällä hetkellä niille utopiolle, joita ihmisille tarjotaan tästä autuuden mediumista". Tavallisen yksilön resurssit liikkua informaatioyhteiskunnan vapaalla informaation väylällä, Internetissä, ovat rajalliset. Resurssien rajallisuus ei tarkoita pelkästään kyvyttömyyttä hallita fyysistä teknologiaa, tietokonelaitteita, vaan myös mielellistä kyvyttömyyttä hallita uutta virtuaalimaailmaa, kybertilaa (cyberspace) (5). Kroekeria ja Weinsteiniä lainatakseni:

"Seuraavassa täydellisyyden luokittelussa informaation valtatie ei ainoastaan tarjoa pääsyä, mikä on jo annettu, vaan sallii yksilön olla vuorovaikutuksessa toisten yksilöiden kanssa: luoda yhteisö kybertilaan. Sitten, kun lopulta jokaisella on yhteys, vapaus päästä käsiksi informaatioon tulee sopimaan vapauteen päästä yksilöiden puheille kaikkialla ja milloin tahansa." (6)

Vaikka Internet on jo todellisuutta nykyään, se on kybertilana vasta lapsen kengissä: Internetistä oletetaan kolmiulotteisen kybertilan (kyberavaruuden) pohjaratkaisua. Yleisesti otaksutaan kolmiulotteisen tietoverkon olevan tulevaisuudessa koettavissa ensisijaisesti juuri Internetissä. (7)

Internetin yhtenä tulevaisuuden merkittävimpänä kehityssuuntana voidaan kuitenkin nähdä juuri Kroekerin ja Weinsteinin esille tuoma vuorovaikutuksen vapaus niin informaation kuin yksilöidenkin suhteen: yhteisön syntyminen kybertilaan, mistä voidaan esimerkkinä nähdä jo nykyään suureen suosioon nousseet interaktiiviset chatit".

Onko maailma valmis jyrkkään ihmiskunnan kahtiajakoon: Internetin jumalautopioissa elävään ylempään virtuaaliluokkaan ja uudella teknologialla peloteltuun alempaan rahvaaseen. Näennäisinformaatioyhteiskuntamme elää suuren murroksen aikakautta, ehkä suurinta ja merkittävintä ihmiskunnan historiassa, sillä kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan varsinkaan silloin, kun fyysinen, biologinen ja ajatteleva ihminen viedään virtuaaliseen ulottuvuuteen. Ranskalainen teknologian teoreetikko Paul Virilio on ilmaissut huolensa teknologian kehityksen voimasta:

"Nämä uudet teknologiat yrittävät tehdä virtuaalitodellisuudesta voimakkaampaa kuin oikea todellisuus, mikä on todellinen onnettomuus. Sinä päivänä, kun virtuaalitodellisuudesta tulee oikeaa todellisuutta voimallisempaa, tuo päivä tulee olemaan suuri onnettomuuden päivä. Ihmiskunta ei ole koskaan kokenut yhtä harvinaista onnettomuutta." (8)

Informaatioyhteiskunnan nousevien teknologioiden hysterian aikakausi tuo esille uudenlaisia kysymyksiä ihmisestä ruumiina ja ihmisen identiteetistä. Mitä ovat identiteetti ja ruumis Internetissä?

Ruumis Internetissä

"Virtuaaliluokka on kansoitettu 'melkein' astronauteilla, jotka eivät koskaan saa mahdollisuutta päästä kuuhun ja he eivät helposti hyväksy kritiikkiä tästä uudesta Apollo-projektista telemaattiseen ruumiiseen.(…)

Mitä tuloksia on ruumiin vastaisella kiihkolla: olemassaolon inho, joka voi olla tyydytetty vain lihan (flesh) ja subjektiivisuuden hylkäämisellä ja siten lento virtuaalisuuteen. Virtuaalisuus ilman etiikkaa on virallinen näkymä sosiaaliselle itsemurhalle: suuren joukon cryogeniikan paikka, jossa ruumiit (bodys) on pikajäädytetty arkistoituihin dataverkkoihin tulevaisuuden uudelleenjärjestämistä varten. Virtuaaliluokka voi olla näin dynaaminen, koska se on jo elävien kuolleiden jälkishokki: ruumiin vivisektionistit ja varhaiset mielenhylkääjät surffaavat Internetissä matkalla virtuaaliseen infernoon." - Arthur Kroeker & Michael A. Weinstein

Mikä sitten on Kroekerin ja Weinsteinin virtuaalinen inferno? Se on keinotodellinen paikka, jossa ruumiistaan ja fyysisestä identiteetistään luopunut virtuaaliluokka elää jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisten fyysisestä persoonastaan luopuneiden yksilöiden kanssa.

Ideologisessa mielessä nettimaailmassa on jo nykyään luovuttu ruumiista, mutta nykyajan teknologia ei käytännössä ole vielä mahdollistanut täydellistä ruumiista luopumista matkattaessa virtuaalisella informaation valtatiellä. Mutta, jos ruumis (body) ymmärretään fyysisen kehon, sielun ja mielen summana, ei edes virtuaalimaailmassa, kybertilassa, voida koskaan luopua ruumiista.

Hyödyntääkseen nykyajan teknologiaa ihminen (ruumis) tarvitsee fyysistä kehoaan välittäjänä, tarkemmin sanottuna komentojen välittäjänä. Yksinkertaisesti kommunikoidessaan Internetiin kytketyn tietokoneen kanssa ihminen tarvitsee kehoaan: kirjoittaessaan näppäimistöllä tai klikatessaan hiirellä käsiään – tai ääniaktivoidulla koneella ääntään, äänihuulien muodostamaa ääntä. Vasta kun ihminen kykenee telepaattiseen kommunikointiin tai vastaavaan tietokoneen kanssa, voidaan luopua ajatuksesta, jossa keho on kommunikoinnin väline. Kuitenkaan, edes tällöin, ei olla vielä luovuttu ruumiista, vaikka australialainen performanssitaiteilija Stelarc näkeekin ruumiin rajoittavan ihmistä teknologian maailmassa:

"Teknologia on se, joka merkitsee ihmisenä olemisen tarkoitusta, se on osa ihmisenä olemista. Varsinkin elettäessä informaation aikaa ruumis (body) on biologisesti riittämätön. (...) Ihmiset ovat luoneet teknologioita ja laitteita, jotka ovat paljon tarkempia ja tehokkaampia kuin ruumis (body). Miten ruumis voi toimia tässä laitteiden ja koneiden maisemassa. Teknologia on nopeuttanut ruumista. (...) Me emme voi jatkaa suunnittelemalla teknologiaa ruumiille (body), koska tämä teknologia alkaa kaapata ruumista. Kenties nyt on aika suunnitella ruumis sopimaan sen laitteisiin. Meidän on tarjottava keinoja ruumiin (ja aivojen) kytkeytyä kyber-verkkoon… Meidän ei pitäisi alkaa tehdä eroja aivojen ja ruumiin välille. Minun kantani on se, että teknologia on – ja tulee aina olemaan – ruumiin lisä(ke)." (9)

Stelarcin näkemys teknologiasta ruumiin lisänä ei ole perusteeton, sillä kautta historian ihmisen oman aikansa teknologia on ollut aina ruumiin toimintaa ja suorituskykyä lisäävä sekä nopeuttava tekijä. Teknologioiden kehittyessä fyysinen ruumis eli keho voi menettää merkityksensä tai tuo merkitys voi radikaalisti muuttua, mutta on vaikea uskoa, että ruumis itsessään tulisi koskaan menettämään tarkoitustaan. Mikäli Stelarcin näkemyksessä ruumis vaihdetaan kehoon, on hänen ajatuksissaan nähtävissä selkeä ja looginen visio tulevaisuuden kehityssuunnasta.

Paul Virilio on kuvaillut ruumiin merkitystä havainnollistavalla vertauksella:

"Ruumis on minulle äärimmäisen tärkeä, koska se on planeetta. Esimerkiksi, jos vertaa Maata ja astronomia, huomaat, että ihminen on planeetta. On olemassa erittäin mielenkiintoinen juutalainen sananparsi: 'Jos säästät yhden ihmisen, säästät maailman.' Tämä on käänteinen Messiaan idea: yksi ihminen voi pelastaa maailman, mutta pelastaaksesi ihmisen pitää pelastaa koko maailma. Maailma ja ihminen ovat identtisiä." (10)

Virilion vertaus on laaja-alainen, mutta siitä henkii huoli Stelarcin kaltaisten ihmisten visioimasta tulevaisuudesta. Vaikka ruumis – todennäköisesti – tuleekin säilyttämään merkityksensä ja kehon merkitys on se, joka tulee joutumaan muutoksen kohteeksi kehittyvässä kybertilassa, niin ihmisen identiteetti tulee pakostakin uudelleenmäärittämisen – tai ainakin uudelleenarvioinnin – kohteeksi.

Identiteetti Internetissä

"Ylivoimaisuuden käsitys on mutkikas, mutta on totta, että jotain jumalallista tässä uudessa teknologiassa on. Kybertilan tutkiminen on jumalan tavoittelua (etsintää): olla jumala, olla täällä ja siellä. Esimerkiksi, kun sanon: 'Minä katselen sinua, minä näen sinut,' joka tarkoittaa 'Minä näen sinut, koska en näe mitä sinun takanasi on: Näen sinut piirtämäni kehyksen läpi. En voi nähdä sinun sisälle.' Jos pystyisin näkemään sinut alhaalta tai takaa, olisin jumala. Minä voin nähdä sinut, koska minun selkäni ja sivustani ovat sokeat. Kukaan ei pysty kuvittelemaan mitä olisi nähdä ihmisen sisälle. (…)

Virtuaalitodellisuuden teknologiat yrittävät saada meidät näkemään alhaalta, sisältä, takaa… kuin olisimme jumala. Minä olen kristitty ja huolimatta siitä, että tiedän puhuvamme metafysiikasta emme uskonnosta, minun on sanottava, että kybertila käyttäytyy kuten Jumala ja käsittelee Jumalan ideaa: nähdä ja kuulla kaiken." - Paul Virilio

Internetiin, virtuaalisuuteen ja kybertilaan (tulevaisuudessa kyberavaruuteen) yhdistetään usein jumaluuden ja jumalana olemisen pohdintaa. Kuten Virilio edellä totesi: tässä asiayhteydessä puhutaan kuitenkin enemmän metafysiikasta kuin uskonnosta. Ihmisellä on kautta aikojen ollut tarve leikkiä jumalaa. Tämä ihmisen kunnianhimo olla jotain ylivoimasta ei ole välttämättä kytköksissä uskontoon, vaan pikemminkin ihmisen tarpeeseen saavuttaa – olla – jotain sellaista, joka määrittelee hänen identiteettinsä vahvan itsetunnon kautta.

Ihminen, jolla on heikko itsetunto, on myös heikko identiteetti. Kun ihminen kybertilassa kykenee helposti saavuttamaan ylivoimaisen jumala-aseman hallitsemalla kaikkea; niin itseään, vuorovaikutusta kuin informaatiota, rakentuu hänen identiteettinsä uudella tavalla vahvaksi. Mutta kadottaako tämä virtuaaliajan identiteetti ihmisen alkuperäisen luonnollisen", aidon ja todellisen identiteetin?

Ruumis ja identiteetti ovat sidoksissa toisiinsa. Kuten edellä olen todennut: ruumiin merkitys ei todennäköisesti tule ratkaisevasti muuttumaan, mutta identiteetin uudelleenrakentamiselle ja -määrittämiselle ei välttämättä ole kovinkaan konkreettisia esteitä aiheen metafyysisessä ajattelussa, vaan pikemminkin päinvastoin. Ihmisen mieli on helposti manipuloitavissa – sen televisio ja radio ovat mediavälineinä jo osoittaneet, sillä Internetin tarjoama yksilön hallitseva jumala-asema vie ihmisen mielen helposti mennessään.

Virtuaalinen – 'ikään kuin' – todellisuus tarjoaa identiteetille uuden maailman, jonne ruumista on huomattavasti vaikeampi sijoittaa. Tällöin voidaan olettaa ruumiin ja identiteetin välille syntyvän ristiriidan: ihmisestä tulee Kroekerin ja Weinsteinin esittämä elävän kuolleen jälkishokki, jossa ruumiin mieli on hylätty virtuaalisen mielen tieltä, tuloksena virtuaaliluokan edustaja, joka hallitsee uudella identiteetillään informaatiota, mutta ei enää fyysistä todellisuutta (ruumistaan) ollen samalla virtuaaliyhteisön jäsen.

Kari A. Hintikka on kirjoittanut kirjassaan Virtuaalinen tila, että virtuaaliyhteisö korostaa ihmisen omaa, todellista identiteettiä antaen vähän arvoa ulkoisille, fyysisille ominaisuuksille ja tällöin virtuaaliyhteisö kohtelee kaikkia tasa-arvoisesti tunnustaen yksilön arvostuksen hänen mielipiteilleen (11). Hintikan näkemys vastaa niin Battellen kuin Kroekerin ja Weinsteininkin kritisoimaa ideologista utopiaa, jossa on unohdettu ihmisen ja ihmisen identiteetin sidonnaisuus ruumiiseen.

Ihmisen oma, todellinen identiteetti on nimenomaisesti riippuvainen ulkoisista, fyysisistä ominaisuuksista, kuten sukupuoli, ikä, ulkonäkö, kansallisuus, rotu, koulutus jne. Ulkoiset, fyysiset ominaisuudet ovat osa ruumista, ihmisen kokonaisuutta ja tällöin myös merkittävä osa identiteettiä (12). Jos identiteetti olisi irrallinen fyysisistä ominaisuuksista, ja jopa siis ruumiista – kyseessä olisi virtuaalinen, ylivoimaisuuteen pohjautuva jumala-identiteetti. Tämä identiteetti ei suinkaan ole ihmisen oma ja todellinen identiteetti, vaan (kuten aikaisemmin olen jo todennut) kybertilaan sopeutumaan rakentunut uusi identiteetti.

On todettava Hintikan olevan oikeassa siinä, että Internetin virtuaaliyhteisössä vallitsee perinteisen tasa-arvokäsityksen mukainen tasa-arvo. Ulkoisilla, fyysisillä ominaisuuksilla ei Internetissä sinällään ole merkitystä, mutta nämä ominaisuudet eivät voi olla vaikuttamatta identiteettiin.

Ihmisen identiteetti on nykyteknologian kehitysvirrassa asetettu haasteelliseen murroskauteen: pystyykö ihminen (myös yksilö) säilyttämään ruumiiseen sidonnaisen perinteisen identiteettinsä vai kykeneekö hän rakentamaan perinteisen identiteettinsä rinnalle uuden virtuaaliajan identiteetin ja kykenevätkö silloin nämä kaksi identiteettiä elämään rinnan sovussa vai ottaako toinen identiteeteistä sen hallitsevan aseman?

Ihmisen identiteetin kehitys on pitkälti riippuvainen hänen identiteettiuskostaan. Ihminen ja hänen identiteettinsä ovat sitä, mihin hän uskoo, kuten Paul Virilio on todennut:

"Mutta viime kädessä tekno-tieteellisen kehityksen ironinen seuraus on uusiutunut tarve jumalan idealle. Tänä päivänä monet ihmiset kyseenalaistavat uskonnollisen identiteettinsä, eivät välttämättä kääntymyksellä juutalaisuuteen tai islamiin: vaan siksi, että teknologia vakavasti haastaa ihmisen aseman. Kaikki teknologiat lähestyvät kohti samaa pistettä, ne kaikki johtavat ajatukseen Deus ex Machina, kone-jumala. Tavallaan teknologiat ovat kumonneet, kieltäneet olemassaolon, yliluonnollisen Jumalan siinä tarkoituksessa, että keksittäisiin kone-jumala. Kuitenkin nämä kaksi jumalaa nostavat esiin samankaltaisia kysymyksiä." (13)

Treffit Netissä

Onko ihminen kadonnut virtuaaliajan Internettiin? Mitä ovat virtuaaliajan ihmisen identiteetti ja ruumis?

Herra X surffailee informaation valtaväylällä, Internetissä, päätyen osaksi virtuaaliyhteisöä, esimerkiksi johonkin chattiin". Täällä Herra X kommunikoi muiden yksilöiden kanssa virtuaalisesti ja tapaa kerran mielestään toisen mielenkiintoisen yksilön, Neiti X:n. Herra X olettaa Neiti X:n edustavan vastakkaista sukupuolta, hän ei kuitenkaan voi olla varma asiasta, koska kybertilassa fyysisellä sukupuolella ei ole merkitystä.

Herra X ja Neiti X tutustuvat – ystävystyvät – toisiinsa, lopulta he jopa sopivat treffejä Internetiin. Herra X ja Neiti X ovat toisilleen kuitenkin pelkkiä virtuaalihahmoja, vaikka he tietäisivätkin toisistaan paljon, kummallekin toisen osapuolen ruumis on tuntematon. Kuitenkin molemmille on virtuaalisuhteesta syntynyt ruumiilla koettavia fantasioita ja toiveita toisesta osapuolesta.

Fyysisesti Herra X ja Neiti X asuvat toisistaan huomattavan erillään, ehkä jopa tuhansien kilometrien päässä toisella mantereella. Internet kybertilana tuo heidät kuitenkin lähelle toisiaan, samaan tilaan, mutta käytännössä on erittäin epätodennäköistä, että he koskaan tapaisivat fyysisessä todellisuudessa. Kummankin virtuaalisesta identiteetistä on muodostunut erittäin voimakas heidän keskinäisessä vuorovaikutussuhteessaan. Niin Herra X:n kuin Neiti X:nkin virtuaalisesta identiteetistä on tullut hallitseva identiteetti. He turhautuvat joutuessaan tekemisiin fyysisen todellisuuden kanssa, sillä heidän keskinäinen virtuaalisuhteensa on kahlinnut kummankin fyysisen sosiaalielämän.

Heille ruumista on tullut taakka, joka on vielä esteenä täydelliselle virtuaalielämälle, vaikka he kuitenkin käyttävät ruumistaan fantasioidensa välineenä. Heidän sosiaaliset taitonsa fyysisessä todellisuudessa ovat kuihtuneet, joten heille kybertila on ainut paikka, jossa he pystyvät toteuttamaan itseään, olemaan oma itsensä.

Herra X ja Neiti X elävät virtuaalisuhteessa, koskaan pääsemättä nauttimaan toistensa lihasta (flesh): hymystä, naurusta, kosketuksesta, fyysisestä läsnäolosta, toisen lohduttavasta olkapäästä tai kannustavasta selälle taputtamisesta. He elävät kaiken tuon vain fantasioissaan, koska heidän virtuaalinen identiteettinsä on kahlinnut heidät kybertilaan ja siltikään he eivät varmuudella tiedä toistensa sukupuolta tai edes sitä, kommunikoivatko he vain nokkelan ja inhimilliseltä vaikuttavan agenttiohjelman kanssa. Loppujen lopuksi: onko heillä inhimillistä kosketusta" millään tasolla missään ulottuvuudessa. Herra X ja Neiti X surffasivat Internetissä itselleen matkan virtuaaliseen Infernoon.

Viitteet

1. Käsitteellä informaatio" voidaan ymmärtää laajaa ja väljää kokonaisuutta, kun taas tieto" on käsitteenä tarkkarajaisempi: tiedolla voidaan tarkoitta informaation erikoistapausta. Ks. Pertti Hemanus: Viestinnän ja joukkotiedotuksen perusteet - johdatus tiedotusoppiin 1, Yliopistopaino, Helsinki 1989, s. 19–20. Joten käytän Internetistä puhuttaessa mieluummin käsitettä informaatio(yhteiskunta)" kuin tieto(yhteiskunta)", sillä Internetin sisältämä rajaton tietomäärä antaa perusteen puhua informaatiosta. [takaisin]

2. Arthur Kroker & Michael A. Weinstein: Global Algorithm 1.4: The Theory of the Virtual Class, CTHEORYN, http://www.freedonia.com/ctheory, (tulostettu 20.4.97).* [takaisin]

3. Ibid. [takaisin]

4. Ibid. [takaisin]

5. Cyberspace ymmärretään usein 'kyberavaruutena', mutta koska Internet ei tällä hetkellä tarjoa kolmiulotteista tietoverkkoa, kyberavaruutta. On tarkoituksenmukaisempaa puhua 'kybertilasta'. [takaisin]

6. Arthur Kroeker & Michael A. Weinstein: Global Algorithm 1.4: The theoty of the Virtual Class.* [takaisin]

7. Kari A. Hintikka: Virtuaalinen tila – julkinen olohuone, Painatuskeskus Oy, Helsinki 1994, s. 40. [takaisin]

8. Louise Wilson: Cyberwar, God and Television: Interview with Paul Virilio, CTHEORYN, http://www.freedonia.com/ctheory, (tulostettu 20.4.97).* [takaisin]

9. Paolo Atzori & Kirk Woolford (Academy of Media Arts, Cologne, Germany): Extended-Body: Interview with Stelarc, CTHEORYN, http://www.freedonia.com/ctheory, (tulostettu 20.4.97).* [takaisin]

10. Louise Wilson: Cyberwar, God and Television: Interview with Paul Virilio.* [takaisin]

11. Kari A. Hintikka: Virtuaalinen tila - julkinen olohuone, s. 130. [takaisin]

12. Huomautan, että tässä asiayhteydessä en käsittele ns. virtuaali-identiteettiä, joka perustuu yksilöstä tietoverkkoon annettuun dataan, vaan ajattelevan yksilön identiteettiä: minuutta, persoonallisuutta. [takaisin]

13. Louise Wilson: Cyberwar, God and Television: Interview with Paul Virilio. * [takaisin]

*Esseessä käytetyt lainaukset on suomentanut kirjoittaja.